Patalaput ladonseinästä

Ikeasta saa paljon asioita, ja sieltä saa myös ladonseinän näköistä tukevaa puuvillakangasta. Tästä kankaasta tein kaverille päällysteen tilanjakajaan, ja ylimääräisistä paloista tein patalaput. 

Toisessa patalapussa on ihan koneella ommeltu lato, ja toinen on koottu kolmion mallisita paloista hauskaksi blokiksi. Sisustuslehdissä on joskus otsikoita, joiden mukaan "värejä on käytetty rohkeasti" tms, ja kuvissa on harmaa-valkoista sisätilaa jossa on yksi haalean violetti sohvatyyny tuomassa sitä "väriä". Niinpä laitoin näihinkin väriä tuomaan vihreät ripustuslenkit. Ensimmäisessä, oikeanpuoleisessa patalapussa ripustuslenkin kiinnitykestä tuli vähän ruttana. Toisessa koetin tehdä ripustuslenkin kiinnityksestä siistimmän. Sisällä patalapuissa on kirppikseltä ostetusta kaulaliinasta leikatut palat.


-Aune

Vihreät lapaset ja koiralle oma tyyny

Syksyllä neuloin siskolleni lämpimät lapaset Viking Alpaca Sport -langasta, joka on alpakkaa, merinovillaa ja nylonia. Neuloin lapaset Ullaneuleen ohjeella nimeltä Neidon kyynel. (En kyllä kertonut siskolle että mallin nimi on niin suruisa...) Pintaneule tuli hyvin esille yksivärisestä langasta. 

Koira aina röhnöttää sohvalla kaikkien tyynyjen päällä, ja säästääkseni "ihmisten tyynyjä" karvoittumiselta ja muutenkin nuhjaantumiselta ompelin Viimalle aivan oman tyynyn, jota saa mynstätä mielin määrin. Pyörylätyynyn toinen puoli ja reuna on villakankaasta (ennen olivat housut) ja toinen puoli kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepuserosta. Villakankaasta leikkasin kuusi sektoria, jotka ompelin ympyräksi. 

Imuroidessa nykyään huomaa, että muut tyynyt eivät ole niin karvaisia, joten tämä  tyyny ajaa hyvin asiansa! 

Se jääköön tulkinnan varaan, onko tämä  oman tyynyn tekeminen nyt enemmän koiran lellimistä vai ihmisten elämän helpottamista.



-Aune

Ompelukoneen suoja

Vaikka en pinkistä kauheasti välitäkään, tämä äidin varastoista löytynyt kangas oli niin sopiva ompelukoneen suojahupuksi, että otin sen käyttöön. Kankaan kohdistuksella sekä vihreillä tereillä ja kanttauksella yritin hieman vähentää pinkin värin vallitsevuutta, ja kyllä se riittävän hyvin onnistuikin. 

Huppu on ommeltu kaksinkertaisesta kankaasta. Hyvin yksinkertainen, mutta höystin sitä yksityiskohdilla. Saksille tein taskun, kun ne tuppaavat muuten lojumaan missä sattuu. Myös kantokahvalle jätin aukon, joka ei nyt näy kuvissa. Tereet tuovat värin lisäksi ryhtiä hupulle. Nyt ei kone pölyynny ja on myös sievemmän näköinen. 

Innostuin myös koristelemaan helmillä, paljeteilla ja napeilla. Sovitusnukke sai kultaa siemenhelmistä ja lintusakset hopeaa putkihelmistä... 

Vihreän ompelukoneen olisin halunnut vielä hieman keskemmälle, mutta kangasta oli niin niukasti ettei se onnistunut. Nyt se jää vähän saksien taakse. En antanut sen haitata, vaan annoin ompelukoneellekin vähän kimallusta lisäämällä helmi- ja paljettirivit. 

Pinkkiin ompelukoriin ompelin muutaman yksittäisen paljetin ja helmen, mutta sitten jätin koristelun siihen. Ajattelin, että koristelua voi myös jatkaa sopivien ideoiden ja helmi-paljetti-vajeen iskiessä. 

-Aune

Lieriötyynylle uusi päällinen.

Tein tilaustyönä uuden päällisen lieriönmalliselle sohvatyynylle. Luonnonvalkoisella verhoilukankaalla päällystettynä tyynystä tuli kuin uusi.



Sintti-kissakin suostui kuvaan.

Vetoketju helpottaa elämää, kun päällisen voi irrottaa ja pestä.

Samasta kankaasta sai hyvät tereet kiertämään reunoja. Näin tyynystä tuli ryhdikkäämmän näköinen. Vaikka Sintille on vissiin ihan sama. 

Tässä vielä tyyny ennen uutta päällistä:

Oli siis jo aikakin laittaa uusi. Ei tarvinnut kuitenkaan hyvää tyynyä heittää pois.



-Aune

Sinistä osa 1.

Lähtökohtana oli kasa vanhoja pitsejä ja tarve uudelle lampunvarjostimelle makuuhuoneeseen. Mummon tekemä reikäommeltu liina, rikkinäinen nyplätty liina, joitakin pieniä keskeneräisiä ja yksi lakanasta irrotettu, vähän reunoista rispaantunt välipitsi. 

Heitin pitsit pesukoneeseen sinisen väripaketin kanssa (pienimmät pesupussissa), ja lopputulos oli ihanan säväkkä.

Sitten alkoikin varsinainen luova työ. Ensin laitoin kulhon alassuin pöydälle. Sitten sommittelin pitsit nuppineulojen avulla kulhon ympärille.

 Isompaan liinaan leikkasin aukkoa, johon sitten asettelin pienempää pitsiliinaa. 

Meinasin jo tohinoissani sekoittaa sokeriveden tärkkäystä varten. Onneksi kuitenkin mietin sen tarvittavat kaksi sekuntia ja totesin, että ehkä palat kuitenkin kannattaa ommella ensin yhteen. En uskalla luottaa, että palat pysyvät kiinni toisissaan pelkän tärkin avulla. Ehkä sitäkin voi joskus kokeilla.


Jotkut saumat sai paremmin ommeltua koneella kolmiaskelsiksakilla tai suoralla ompeleelle, mutta monet kohdat piti ommella käsin. Tämä oli aika työläs vaihe.



Sitten kun oli palat kiinni toisissaan, kastoin ne tärkkäysliemeen ja asettelin taas kulhon päälle. Tärkkäysliemeen laitoin desin vettä ja desin sokeria, ohje taisi olle täältä.

Seuraavan kerran kun jotain tärkkään, pitää antaa tärkin kuivua kunnolla. Nyt annoin kuivua yön yli, ja pitsi oli edelleen vähän tahmeaa eikä oikein pysynyt ryhdikkäänä. Parin päivän päästä pitsi oli jo paljon koppuraisempaa.






Teinkin sitten rautalangasta renkaan lampunvarjostimen tueksi ja ompelin renkaan muutamasta kohdasta kiinni pitsiin.

Tältä lamppu sitten näytti katossa:

Jotenkin häiritsi tuo pitkulainen energiansäästölamppu, joten piti käydä ostamassa kauniimman mallinen. Monissa lampuissa tuo pitkulanmallinen on vähän hölmön näköinen, jos minulta kysytään, mutta onneksi energiansäästölamppuja saa myös perinteisen hehkulampun mallisina.

Valaisinta on vaikea valokuvata, mutta kyllä siitä tuli kaunis. Aika lailla sellainen kuin ajattelinkin. Tehdessä tuli sellainen olo, että tätä voisi jo sanoa tekstiilitaiteeksi.






-Aune

Joulukranssi oveen.

Pyhäinpäivänä, kun poikkeuksellisesti oli hieman ylimääräistä aikaa, tuli mieleeni että jouluinen ovikoriste olisi mukava kapine.

Kaupat olivat kiinni, joten annoin itselleni haasteen: joulukranssi pitää tehdä kaapista löytyvistä materiaaleista. Mitään ei saa ostaa (eikä tietysti voinutkaan...).

Kankaita ainakin on paljon, joten ajattelin että niistä voisi saada jotain. Kokeilin kankaasta tehtyä kranssia, joka on hauskan huolettoman näköinen. Kangas, jota kokeilin, oli kuitenkin liian paksua ja liestymätöntä, joten se ei toiminut alkuunkaan.

Suunnitelma B kehkeytyi, kun silmään osui havunvihreä villalanka. Virkatahan voi mitä vain, ja lanka näytti sopivan pehmeältä kranssilangalta. (Tuli muuten juuri mieleen, että lankatupsuistahan voisi myös yhdistellä hauskan kranssin...)




Ensin tein vanhasta, jäykästä sähköjohdosta (myös löytyi askartelutarvikelaatikosta) renkaan pohjaksi. Renkaaseen virkkasin kaksinkertaisella langalla ensin kerroksen kiinteitä silmukoita.

Kiinteät silmukat piti virkata tosi tiheään, että kelta-vihreä johto ei pilkottaisi väleistä.



Sitten virkkasin pitkistä pylväistä ja ketjusilmukoista reikäkerroksen ja vielä kiinteitä yhden kerroksen.

Kaikenlaisia nauhojakin on tullut säästeltyä, joten väleihin pujoteltavasti löytyi varastoista jouluinen nauha.


Vielä joulukoristelootasta pieni olkisydän keskelle kranssia ja valmista tuli!

Nyt on vähän joulun tunnelmaa rappukäytävässäkin!


-Aune

Terassille välimerellistä turkoosia

Terassikalusteiden materiaalissa päädyimme metalliin, koska se on huoltovapaa mutta ei heppoinen kuin muovi tai teeskentelevä kuin nykyään niin yleinen polyrottinki. Mutta metallisella tuolilla takapuoli kylmettyy, kun istuu aamuteetä juomaan suurinpiirtein länteen aukeavalle parvekkeelle. Tarvitaan siis pehmusteet. Voimakkaan värisiin tuoleihin ei mikä tahansa väri-iloittelu passaa, mutta onneksi tilkkukangasvarastosta ja muutamasta uudesta kirppiskankaasta sai koottua oikein kivan yhdistelmän. 

Aiemmin vessan lattialla ollut, räsykuteista virkattu pyörylämatto sopii mainiosti jalkojen alle, niin etteivät varpaatkaan kylmety viileää betonia vasten. Täydellistä!




Mutta vielä tilkuista. Tilkkutyöt ne onkin mahtavia! Jokaisella kankaalla on tarinansa. Ylärivin vasemmanpuoleinen kangas on ollut mekko, keskimmäinen tyynyliina ja oikeanpuoleinen myös mekko. Keskirivissä vasemmalla entistä tyynynpäällistä (kuvaa zoomaamalla näkee myös hauskat täysvinot hiuslaskokset), äidin koetilkku kankaanvärjäyskurssilta sekä petroolinsininen sametti, jonka tarinaa en muista. Alarivissä pikkuliina kirppikseltä, samainen kukkamekko kuin yläkulmassa ja muistaakseni tuo oikeanpuolimmainen on ollut verho. Näin yhdeksän (tai, no kahdeksan koska kaksi on samaa...) erilaista kangasta muodostaa tyylikkään kokonaisuuden, joka on vaihtelevan eläväinen mutta samalla värimaailmaltaan vaaditun rauhallinen. Taustalla häivähtelee ruskeavalkoinen, karvainen - mikä lie?

Nyt passaa aamuteetä hörppiä ja Kalevaa lukea partsilla!

-Aune

Lentävän maton uusi elämä

Ainakin tuhat ja yksi yötä sitten Turkista ostettu hieno villamatto oli päässyt toisesta päädystä rispaantumaan aika pahasti. Kun mattoon päin vain katsoikin, purkautui pari riviä lisää.

Yllä olevassa kuvassa olen jo vähän purkanut rispaantuneita rivejä pois. (Viima myös halusi esitellä kameralle kuvauksellista päälakeaan. )



Kun ompelin punaisen leveän kanttinauhan maton päätyihin, niin siitä tuli ihan kelvollinen.

Vähän jäi mutkaiseksi tuo pääty, kun en raaskinut kauheasti purkaa matosta ylimääräistä. Olisi ehkä pitänyt ottaa vain ronskisti niin että olisi tullut tasainen reuna. Mutta kyllä siitä kuitenkin tuli ihan jees.



Tässä vielä matto koko komeudessaan:

Kun mattoa katsoo näin kokonaisena, niin ei tuo pieni mutruisuus toisessa päädyssä oikeastaan niin haittaa. (Opetus: jos jokin menee vähän sinne päin, katso vähän kauempaa, niin epämääräisyyttä ei niin huomaa.)




-Aune

Kimmeltäviä ikkunakoristeita

Alun perin nämä oli tarkoitettu joulukuuseen, mutta ne päätyivätkin ikkunaan kimaltelemaan matalalta paistavan syysauringon valossa. 

Lähtötilanne oli vanha vispilä sekä siniset ja punaiset helmet. Leikkasin vispilän kierreosan muutamaksi pätkäksi, pujotin niihin helmiä ja taivutin päihin lenkit. 

Keittiön ikkunassa roikkuu tiffanykurssilla kauan kauan sitten tehty aurinko. Keskiosa on röpelöpintaista, keltaista ikkunalasin jämää ja sakarat ruskeaa lasia. (Sakaroihin olisi voinut käyttää myös lasipullosta leikattuja paloja. Esimerkiksi kaljapullosta tai lääkepurkista.) Saumoista tuli näyttävämmät mustiksi patinoituina. 

-Aune