Estradiasu etenee hitaasti mutta varmasti. Paljetteja sain lisää ison määrään eurolla, kun joku möi kirppiksellä violetin paljettikoristeisen topin. Nyt alkaa olla varmaankin kaikkea riittävästi.
Yläosakin on jo näin pitkällä. Muuten aika helppoa ommeltavaa, mutta kaaritukien kohdalla on vaikeampaa, kun ei saa neulaa liivistä kunnolla läpi.
Paljetitonta pinta-alaa on enää aika vähän, vyön takaosassa eniten. Sen jälkeen reunustukset, yläosan olkaimet sekä roikkuvat koristeen ja sitten on valmista. Kolme viikkoa näytökseen, uskon että ehdin, vaikka hetkellisiä paniikin tunteita on välillä tullutkin...
Itse asiassa otin tähän väliin pienen ylimääräisen projektinkin. Agilityseuramme treenihallilla on paljon hiekkapainoja, jotka ovat ratkeilleet vähän sieltä ja täältä. Ehdotin yhdistyksen johtokunnalle, että suorittaisin talkoovelvoitteeni korjaamalla säkkejä, ja sieltä tuli myöntävä vastaus.
Työläin vaihe on oikeastaan jäljellä olevan hiekan tyhjennys säkeistä ja sitten säkkien huuhtelu ja kuivattelu. Varsinainen ompelu on pikkujuttu. Numeron 90 nahkaneula ja paksu ompelulanka tekevät tehtävänsä. Välillä pitää käyttää käsipyörää, kun on paksuja kohtia, mutta hyvin on kone suoriutunut tähän asti :)
Kahdeksan säkkiä sain korjattua, ja kyllä siihen koko päivä meni. Raskaaksi meinasi käytä paksun kankaan ompelu käsipyörällä, ja vaikeaa oli myös pitää ompelukone puhtaana hiekasta. Parastahan näitä olisi ommella jollain suutarin ompelukoneella, mutta kyllä näihin tavallisella kotikoneellakin sai varmaan vähän lisää käyttöikää. Toivottavasti saumat nyt kestävät, ja toivottavasti ompelukone ei mennyt tukkoon!
-Aune
