Kirjoneulesukat käsin värjätyistä langoista

Veriseitikki, verihelttaseitikki ja omenapuun oksat ovat antaneet lämpimät värit villalangoille, joista  tein kirjoneulesukat. Pohjavärinä on harmaa 7 veljestä. Itse en toki ole värjännyt lankoja, vaan Eila A.

Kuvion suunnittelin itse. Tulipa ihanan lämpimät sukat! Kirjoneuleen tehtävä ei ole ainoastaan olla hienon näköinen, vaan langanjuoksut nurjalla tekevät kirjoneuleesta melkein kaksinverroin paksumman kuin tavallisesta yksivärisestä. Lämmittää nilkkojakin, kun tein sen verran pitkät varret - en kuitenkaan niin pitkiä, että olisi pitänyt ajatella kavennuksia varressa. 

Varpaissa teinkin jännän kavennusratkaisun. Ensin tein tavallisen nauhakavennuksen molemmille puolille, mutta sitten silmukoin loput silmukat, jolloin ei jäänyt varpaita painavaa saumaa tai muuta muhkuraa. Vähän pitää vielä harjoitella silmukointia, nyt tuli vedettyä aika kireälle silmukointilanka. Puikoilla silmukointiin katsoin ohjetta täältä. 

-Aune

Vihreät lapaset ja koiralle oma tyyny

Syksyllä neuloin siskolleni lämpimät lapaset Viking Alpaca Sport -langasta, joka on alpakkaa, merinovillaa ja nylonia. Neuloin lapaset Ullaneuleen ohjeella nimeltä Neidon kyynel. (En kyllä kertonut siskolle että mallin nimi on niin suruisa...) Pintaneule tuli hyvin esille yksivärisestä langasta. 

Koira aina röhnöttää sohvalla kaikkien tyynyjen päällä, ja säästääkseni "ihmisten tyynyjä" karvoittumiselta ja muutenkin nuhjaantumiselta ompelin Viimalle aivan oman tyynyn, jota saa mynstätä mielin määrin. Pyörylätyynyn toinen puoli ja reuna on villakankaasta (ennen olivat housut) ja toinen puoli kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepuserosta. Villakankaasta leikkasin kuusi sektoria, jotka ompelin ympyräksi. 

Imuroidessa nykyään huomaa, että muut tyynyt eivät ole niin karvaisia, joten tämä  tyyny ajaa hyvin asiansa! 

Se jääköön tulkinnan varaan, onko tämä  oman tyynyn tekeminen nyt enemmän koiran lellimistä vai ihmisten elämän helpottamista.



-Aune

Lahjoja ja tilkkutöitä.

Kevät on kulunut niin puuhakkaasti, ettei ole ehtinyt tänne blogiinkaan mitään kirjoittaa. Yhden tanssipuvun ompelin kevätnäytökseen, mutta siitä ei ole vielä kuvia. Tähän laitan muutaman aiemmin keväällä valmistuneen jutun. 

Viimalle tein sinisävyisistä tilkuista alustan suojaamaan uutta sohvaa. Tosin Viima ei aina ihan osu tuohon alustalle. Tässä kuitenkin karvainen poseeraus: 

Edellinen Viiman alusta olikin jo kulunut aivan puhki. Tilkkutäkki oli saman kokoinen kuin tuo uusi, koira vain on jotenkin pienempi tässä neljän vuoden takaisessa kuvassa:







Nyt pitäydyin ihan vain neliöissä.

Tikkauksessa käytinkin nyt vähän erikoisempaa pistoa, olisikohan tuo nimeltään vaikka tähkäpisto. Amerikkalainen tilkkutyökulttuuri on niin moninaista, että netistäkin löytyy vaikka minkälaisia hauskoja pistoja ohjeineen.

Pieniä lahjoja olen tehnyt muutamia kevään aikana. Kevättalvesta tutu lapsen 6-vuotissynttärilahjaksi syntyi Frozen-henkinen panta. Virkkasin kahta eri sinistä mohairlankaa valmiin ohuen muovipannan ympärille ja lisäsin isoja helmiä. 

Sinisiä sävyjä tuli myös yhdelle vähän vanhemmalle synttärisankarille. Seiskaveljeksen isoveljestä tein pikapikaa sukat. 

Tanssipuvuista siis uutta postausta myöhemmin! 

-Aune

Sukat sivarille.

Nyt lähti villasukat Tuntemattomalle Sivarille. Yhdistin mustaan sukkalankaan Eilan kasvi- ja sieniväreillä värjäämiä lankoja, ja ne toivatkin vähän pirteyttä mustiin sukkiin. Toivottavasti koko on sopiva, eikä liian leveä. 

Sivarisukkaprojektiin ehtii vielä mukaan!
http://sivarisukka.blogspot.fi




-Aune

Nopea namipussukka ja kätevät kynsikkäät

Kesällä kun vaatetus kevenee, niin aina ei ole koiran kanssa ulkoillessa vaatteissa isoja taskuja. Ja nameja pitää olle mukana, ainakin jos Viimalta kysytään.  Koiratarvikekaupoista saa monenlaisia hienoja pussukoita, jotka kiinnitetään useimmiten klipsillä tai lenkillä vyölle. 

Ideaan tähän pussiin, jossa on vyö mukana, sain tarpeettomasta, vähän liian pienestä farkkuhameesta. Sopivan rento namipussi vöineen syntyi, kun leikkasin vain takataskun ja vyötärökaitaleen irti hameesta. Vyötärökaitaletta jatkoin pätkällä farkkukangasta, johon liitin vielä kuminauhaa joustavuuden lisäämiseksi.

Jos olisi juuri sopivan mittainen vyötärökaitale jo valmiiksi, tämä olisi vielä helpompi. Ja jälkeenpäin ajattelin, että taskuakaan ei olisi tarvinnut leikata irti ja sitten ommella taas kiinni vyöhön, senhän olisi voinut jättää vain kiinni vyöhön. Silloin tämä olisi ollut todellinen no-sew -käsityö!



Farkkutaskuun lisäsin vuorin ulkoilukankaasta, niin ei sotkeennu nameista. Tällainen tasku on tosi helppo ja kätevä laittaa vyötärölle lähtiessä. Tätä voi käyttää vaikka kesämekon kanssa, kunhan tässä kesämekkokelit alkavat. En huolitellut leikattuja reunoja, joten ne vähän rispaantuvat, mutta sehän sopii rentoon tyyliin.

Viima hoksasi heti, mistä on kyse. (No, onhan sillä kuono!)

Kuvauspalkkaa:

***



Nämä kynsikkäät, joilla voi vaikka soittaa maniskaa koleassa säässä, puolestaan valmistuivat jo syksyllä neulekahvilassa. Ne on neulottu Novita Otava-langasta, joka on osaksi kierrätysvillaa.

Raidallisten käsineiden neulominen samankokoisiksi on helppoa, kun voi vain laskea raidoista, milloin pitää aloittaa sormet.


Paitsi, jos katsoo vain, että vihreän jälkeen alkaa sormet, eikä tule laskeneeksi, monennenko vihreän jälkeen.

Ensin nimittäin tuli toisesta lyhyenläntä hansikas...



Kyllä potutti purkaa valmiit sormet liian lyhyeksi jääneestä kynsikkäästä, mutta tuli niistä sitten lopulta valmiit.

Nyt voi kiikaroida lintuja viileälläkin säällä.






-Aune

Neliöistä lämmintä

Niin ovelat ovat isotädin neulomat palatossut, että piti selvittää, miten ne oikein syntyvät. Piti laskea montako neliötä on neulottu (kahdeksan) ja pähkäillä millä tavalla ne asettuvat tasoon. 

Tällä tavalla. Kuin epämuotoinen tetrispalikka. 

Lankoina käytin Eila A:n värjäämiä lankoja. Värit sointuvat yhteen hienosti, ja sininen tuo raikkautta maanläheisten värien rinnalle. Neulominen oli helppoa kuin heinän teko: ainaoikeaa ilman kavennuksia tai lisäyksiä. Kahta sivuneliötä varten poimin silmukat suoraan neuleen reunasta. 

Hankalampi vaihe olikin sitten tossun kokoaminen. Kaksiulotteisesta kolmiulotteinen. 

Tässä hahmottuu jo kantapäätä, ja seuraavassa kuvassa raidallinen pala kääntyy tossun toiseksi sivuksi.

Vielä taite(i)llaan viimeinen vihreä pala varvasosan pohjaksi ja ommellaan tossu kiinni.

Voisi nämä näinkin jättää, mutta viimeistellymmän näköiset tossuista tekee virkkauskerros yläreunassa.

Eikun mikäs se pitikään olla pääosassa tässä kuvassa...


-Aune

Kesän käsityönä käspaikka

Perinnekäsityöt herättävät monenlaisia ajatuksia. Luoviin ratkaisuihin ja uusiin innovaatioihin tykästyneestä ne tuntuvat menneeseen jämähtäneeltä näperrykseltä. Vieläpä työskentely on niin pikkutarkkaa ja hidasta, että hektiseen yhden-illan-amigurumi-numeron-8-virkkuukoukulla -tyyppisiin käsitöihin tottuneen hermo ei vaan kestä. Ja kuka nyt edes tarvitsisi lakanaansa välipitsejä? 

Mutta. Perinnekäsityöt ovat kauniita. Ne ovat ikkuna aikojen taakse. Juurille. Nämä ajatukset vahvistuivat, kun tein tänä kesänä ensimmäisen karjalaisen käspaikkani. 

Olen ennenkin ajatellut, että olisi hienoa tehdä käspaikka. Ne kun olivat ennen vanhaan arvostetuimpia ja hienoimpia karjalaisen käsityötaidon näytteitä. Nyt sattui niin, että kaveri, jonka kotona olin nähnyt hienon, käspaikattoman ikonikaapin, meni naimisiin. (Tai tarkemmin sanottuna rekisteröi parisuhteensa, mutta häät kuin häät.) Ostin kolme metriä kapeaa pellavakangasta ja aloin hommiin. 

Kyllä siinä ehtikin etupistoja pistellessä miettiä karjalaisnaisten elämää, sen verran pitkään meni käspaikan molempien päiden kirjailuun. Kauan sitten kirppikseltä löydetystä kirjasta Karjalan kirjonta (Stenij, M., Ollila, A. 2. painos. WSOY 1951) löytyi runsaasti malleja, joista yhdistelin tällaisen kokonaisuuden. 

Etupistoja pistellessä saavat myös älynystyrät töitä, kun nurjasta puolesta pitää tulla samanlainen kuin oikeasta. Vain lankojen päättelyt jäävät nurjalle. 

Pitsistä päätin tehdä erikoisemman, ja löysin Lankakomero-blogista neulotun reunapitsin ohjeen. Langaksi sopi puuvillainen Novitan Kotiväki. 

Lopulliseksi pituudeksi tuli noin 2,7 metriä pitsit mukaan luettuna. Yhteen kuvaan en meinannut saada käspaikkaa mahtumaan järkevästi millään. Alla käspaikka on kolmen istuttavalla sohvalla, keskeltä reilusti taitettuna.

Lahjan saajat ilahtuivat kovasti käspaikasta. Eipä ainakaan tule samanlaista vastaan! 

-Aune

Sukkia, pyöreitä muotoja ja kulmikkaita muotoja

Harvoin tulee neulottua mitään pilkulleen ohjeen mukaan. Yleensä sitä soveltaa, muuttaa kokoa tai pituutta, yhdistelee eri malleja, lisää juttuja tai yksinkertaistaa. Nämä Kalajoki-sukat, joiden ohje on täältä, vaikuttivat kuitenkin sen verran, no, mutkikkailta, että näin parhaaksi vain kiltisti lukea ohjetta.

Välillä on hauskaa neuloa jotain, jossa pitää kieli keskellä suuta seurata ohjetta ettei mene metsään. Näitä neuloessa ei paljon katseltu elokuvia tai keskusteltu kovin henkeviä!

Toisaalta malli oli valmiiksi jo niin hieno, etten taida keksiäkään mitään parannettavaa.





Sukat olivat joululahja, ja niin olivat myös nämä piparista tehdyt monitahokkaat. Niidenkin tekeminen oli melkoista, varsinkin kun pääsi kokoamisvaiheeseen.

Nyt tarkkana. Takarivissä vasemmalla dodekaedri (koostuu 12 viisikulmiosta) ja oikealla ikosaedri (20 kolmiosta). Eturivissä vasemmalta tetraedri (4 kolmiota), heksaedri (6 neliötä) ja oktaedri (8 kolmiota). Nämä viisi ovat ainoat mahdolliset säännölliset monitahokkaat eli Platonin kappaleet. Ihmeellistä!



Säännöllisiä monikulmioita, siis kaksiulotteisia kuvioita, sen sijaan on äärettömästi. Kun kulmien, ja samalla sivujen, määrä kasvaa (kolmio, neliö, viisikulmio, sataviisikulmio, miljoonakulmio...) lähestytäänkin ympyrää. Ei ollenkaan kulmia! Voi sentään.


Anteeksi matemaattinen harhapolku. Muodot ja geometria vain ovat käsitöiden(kin) kannalta kiinnostavia.


Mutta: saatiin kaupan päälle aasinsilta. Pyöreitä ovat tietenkin nämä lasinaluset.

Virkatut ja villalangalla kirjaillut lasin/mukinaluset menivät tuparilahjaksi. Värit valitsin saajien maun tuntien, ja karhuteema liittyy saajan sukunimeen. (Vihreässä alusessa on ketun tassu, mutta se ei liity mihinkään.)



-Aune