Retkialustoja ihmisille ja koirille.

Tuliaisiksi ihmisille, joilla on kotona eläimiä kanoista possuihin, ompelin maatila-aiheisesta kankaasta istuinaluset. Kangas on tosi vanha - ehkä vanhempi kuin minä. Ennen sitä osattiin tehdä kestävää puuvillakangasta! 

Iloiseen retromaatilaidylliin yhdistinkin yllättäen maastokuosia, joka teki kokonaisuudesta vähän rouheamman. 

Alustat on kokonaan kierrätysmateriaaleista: alapuoli ulkoilutakista (kirppis), maastokangas shortseista (kirppis), sisäosa leikattu vanhasta makuualustasta ja vetoketjut otettu talteen jostain aiemmista kierrätyshankkeista. Vetoketjujen ansiosta sisäosan saa pois ja päälliset pestyä. 

Kierrätystarvikkeista tein myös Viimalle retkialustan. Edellisellä retkellä Viimalle ei ollut omaa alustaa mukana, ja se päätti oma-aloitteisesti tehtä sellaisen itse - minun fleecetakistani. Nyt tein sitten oikein kunnollisen alustan: alapuoli kirkkaanvihreästä ulkoilutakista, sisäpuoli samasta makuualustasta kuin istuinalustat ja yläpuoli fleeceliivistä. 

Alusta pääsi heti koekäyttöön juhannusretkellä. 

Ulkoilutakeista jää aina kaikenlaisia kuminauhoja ja nyörejä tähteeksi. Ompelin kuminauhanpätkästä lenkin alustan reunaan, jolloin sen saa helposti rullalle ja rinkan kyytiin. 

Rinkasta ei tullut otettua kuvaa, joten tässä poseerauskuva terassilta retken jälkeen. 

-Aune

Mekko kummilapselle

Keväällä kummilapsen perheen luona käydessämme ajattelin, että kerrankin en vie mitään itse ommeltua vaatetta, kun varmaan lapset jo niihin ovat kyllästyneetkin. Kesken yhteisen metsäretken kuitenkin kummityttö kysyi: "Milloin sinä taas ompelet minulle jonkun vaatteen?" 

Kyselin vähän että millaiselle olisi tarvetta. Toiveena oli mekko, jossa: 

1. on lyhyet hihat 

2. on pinkkiä 

3. saa olla kimallettakin 

4. helma heilahtaa hienosti kun tanssii

5. on tasku (tämä taisi olla isoveljen lisäys...)

Ja vaikka aina ajattelen, että en enää ala tehdä vaatteita lapsille kun koko on aina niin vaikea kysymys, niin kuitenkin taas aloin tekemään. Ja taas kerran tuskailin, että tuliko tästä nyt liian iso, vaikka lapsen äidiltä kysyin, minkä kokoisia vaatteita tyttö käyttää ja valitsin kaavan vielä alakanttiin. 

Mieluinen mekosta ainakin tuli, eikä ainakaan hirmu paljon liian iso. Kangas on kangaskaupan palalaarista löytynyt mukavan tuntuinen ja hyvin laskeutuva Nanson trikoo. Kivan joustavan rimpsunauhan löysin helmaan ja taskun suuhun koristeeksi. Nauha jopa kimaltaa ihan vähän! 

Heti poti testata, heilahtaako helma hienosti tanssiessa. Ja heilahtaahan se! 

Tämä oli tällainen pieni väliprojekti, jonka jälkeen taas voin palata tanssipukuihin.



-Aune

Sinistä osa 2.

Minulla on erittäin hyvä, kirppikseltä ostettu harmaa lippis. Eräs sukulaiseni sovitti hattua ja totesi haluavansa samanlaisen, mutta tummansininsenä. Hänellä on pian merkkipäivä, joten päätin kokeilla, osaisinko ommella saman mallisen lippiksen. 

Kankaaksi etsin mahdollisimman jäykkää kangasta. Farkusta olisi voinut tehdä myös, mutta sitten olisi ehkä tarvinnut jotain ylimääräistä koviketta lippaan. Sopivan palan löysin Löytö-Pala -nimisestä kangaskaupasta.  

Piirsin kaavat omasta lippiksestä, ja melko hyvä siitä tuli. Hivenen liian munanmuotoinen ehkä, mutta toivottavasti lahjan saaja hyväksyy silti. Kun hattu koostuu useasta kiilamaisesta kappaleesta, pienikin muutos kiilan muodossa vaikuttaa koko hatun asettumiseen. 

Myös koko oli vaikea saada kerralla sopivaksi. Vaikka kuinka tarkasti yritin tehdä oman hattuni mukaan, sinisestä hatusta tuli vähän liian iso. Ratkaisin asian tekemällä taakse säätöremmin. Kiinitys on tarranauhalla. Tuollainen laskos tulee tietenkin taakse, jos hatun säätää pienelle, mutta päätin että se ei ole pahan näköinen... 

Kivoiksi yksityiskohdiksi tein vuorin ruudullisesta puuvillakankaasta.....

.....ja eteen koristeeksi vaaleansinisen kimallusnapin.

Saahan sitä nyt vähän blinblingiäkin olla, kun täyttää pyöreitä vuosia!






-Aune

Viilennysmantteli kesähelteeseen

Joillakin on turkki päällä aina. Nyt kun helteet alkoivat oikein toden teolla, karvaiset ystävämme ovat kovilla. Samalla kaavalla, jolla ompelin aiemmin Viimalle fleecemanttelin, olen tehnyt myös viilennysmanttelin.

Viimaa ei tällä kertaa huvittanut poseerata paremmassa asennossa, joten tämä kuva kelvatkoon. Vanhasta SLL:n norppapyyhkeestä sai oikein hyvän manttelin. Kun manttelin kastelee aivan kylmässä vedessä, niin koira pysyy viileänä. Vesi haihtuu pikku hiljaa froteesta, mikä sitoo energiaa eli käytännössä viilentää. Viimakin on huomannut, että tuuletin tehostaa vaikutusta, kun ilmavirta nappaa vesimolekyylit mukaansa.

Nyt kesällä on paljon aikaa käsitöille, mutta valmista blogattavaa on tullut kummallisen vähän. Olen järjestellyt käsityötarvikkeita, neulonut kesätoppia joka näyttää jopa tulevan valmiiksi vielä tämän kesän aikana, askarrellut kortteja, tehnyt joitain korjausompeluita jne. Mutta kyllä tässä jossain vaiheessa vielä uutta valmistakin tulee!

-Aune