Keväällä kummilapsen perheen luona käydessämme ajattelin, että kerrankin en vie mitään itse ommeltua vaatetta, kun varmaan lapset jo niihin ovat kyllästyneetkin. Kesken yhteisen metsäretken kuitenkin kummityttö kysyi: "Milloin sinä taas ompelet minulle jonkun vaatteen?"
Kyselin vähän että millaiselle olisi tarvetta. Toiveena oli mekko, jossa:
1. on lyhyet hihat
2. on pinkkiä
3. saa olla kimallettakin
4. helma heilahtaa hienosti kun tanssii
5. on tasku (tämä taisi olla isoveljen lisäys...)
Ja vaikka aina ajattelen, että en enää ala tehdä vaatteita lapsille kun koko on aina niin vaikea kysymys, niin kuitenkin taas aloin tekemään. Ja taas kerran tuskailin, että tuliko tästä nyt liian iso, vaikka lapsen äidiltä kysyin, minkä kokoisia vaatteita tyttö käyttää ja valitsin kaavan vielä alakanttiin.
Mieluinen mekosta ainakin tuli, eikä ainakaan hirmu paljon liian iso. Kangas on kangaskaupan palalaarista löytynyt mukavan tuntuinen ja hyvin laskeutuva Nanson trikoo. Kivan joustavan rimpsunauhan löysin helmaan ja taskun suuhun koristeeksi. Nauha jopa kimaltaa ihan vähän!
Heti poti testata, heilahtaako helma hienosti tanssiessa. Ja heilahtaahan se!
Tämä oli tällainen pieni väliprojekti, jonka jälkeen taas voin palata tanssipukuihin.
-Aune
