Näytetään tekstit, joissa on tunniste mittatilaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mittatilaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. elokuuta 2013

Juhlavaa mittojen mukaan

Nyt kun ei ole kesken mitään akuuttia käsityötä, ehdin vähän laitella kuvia vanhoista töistä. Suuri ylpeyden aiheeni on tämä iltapuku, jonka tein tuttavalleni vuoden 2004 Linnan juhliin. 





Varsinainen ompelu ei ollut yhtä juhlaa. Kutsu tuli vain pari viikkoa ennen itsenäisyyspäivää, ja kankaita piti lähteä ostamaan siltä istumalta. Asiakkaalla oli onneksi jonkinlainen käsitys siitä, millaisen puvun hän haluaa. Kaavat olivat alunperin käsityölehdestä, mutta muutoksia tuli niin paljon, että lopullisessa kaavassa tuskin on jäljellä yhtään alkuperäistä viivaa! Esimerkiksi prinsessaleikkauksen piirsin vapaalla kädellä ottaen apuja alkuperäisen kaavan muotolaskoksista.


Kankaaksi tuli sininen satiini, jonka päälle toiseksi kerrokseksi musta organza. Yläosaan löytyi tosi kaunis paljettikirjailtu organza. Kiva muuten, mutta organza, paljeteilla tai ilman, on ka-ma-lan vaikeaa ommella. Liukasta, sähköistä ja helposti liestyvää. Ja tavallisella neulalla tulee reikiä, joten pitää olla ohut neula.






Paljettiorganzassa oli vielä kaunis piparkakkureunus, jonka onnistuin saamaan leikkaussauman päälle lisäämään näyttävyyttä muuten aika hillittyyn pukuun.




---




Vanhojen tansseihin olen myös ommellut pukuja. Kuvat on valitettavasti aika kaukaa otettu, mutta saavat nyt kelvata. Näiden kahden puvun ompeleminen oli täysin erilaista. Turkoosin puvun omistaja ei alunperin tiennyt yhtään, millaisen hän haluaa. Niin kankaan materiaalin, värin kuin puvun mallinkin kanssa tuskailtiin ja mietittiin ja mietittiin ja tuskailtiin. Pikku hiljaa löytyi punaiseen tukkaan sopiva turkoosi raakasilkki. Musta, carmen-henkinen puku taas oli omistajansa mielessä selvänä ja kirkkaana jo alusta asti. Minulle jäi "vain" vision toteuttaminen. Suuri haaste oli pitsin löytäminen helmaan. Leveää pitsinauhaa metsästettiin joka paikasta. Helmasta piti tulla oikein runsas, joten pitsiä siihen upposi lähes kolmekymmentä metriä. Siinä riitti hommaa rypytyslankojen ompelussa!







Helma alkaa vasta lantiolta. Hihoissa on pitsiset "täyskello"-röyhelöt, eli kokoympyrästä ommellut liehukkeet. Pääntietä koristaa tulipuneinen satiiniruusuke. Mikä vanhojenpäivän femme fatale!






-Aune

perjantai 28. joulukuuta 2012

Puku musikantille orkesterikeikkoja varten

Kuluneen syksyn suurin ompelutyö on nyt valmis. Toimeksianto tuli klarinetistilta, joka tarvitsee klassisen musiikin keikoille mustan puvun, joka on juhlava mutta kuitenkin mukava soittaessa. 











Kankaaksi valittiin tukevahko, hiostamaton silkkikangas. Kaavat ovat Yoshiko Tsukiorin kirjasta Ihanat mekot ja tunikat. Helmaa pidennettiin, pääntietä avarrettiin ja selkään lisättiin muotolaskokset, että mekko asettuisi paremmin soittajan istuessa. Hihan kaavaa muutettiin niin, että siinä on nyt vielä alkuperäistäkin enemmän rypytystä pyöriöllä ja hihansuussa.












Suurin ongelma oli kuitenkin edelleen hihan ahtaus soittaessa. Ratkaisu löytyi kuminauhasta. Vähän epäilytti kuminauhan lisääminen silkkiseen iltapukuun, mutta kyseessä on kuitenkin työasu, jossa käyttömukavuus on tärkeää.










Puvun omistaja on tyytyväinen lopputulokseen, samoin minä.


Kuvissa puku on kuljetuksen jäljiltä, joten saumat eivät oikein asetu hyvin. Toivottavasti oikenevat silittämällä.



-Aune