Teemapalloja kuuseen

Viime joulun joulupaketit lapsiperheelle sisälsivät lasten kiinnostuksen kohteista inspiraatiota saaneet joulupallot. Harry Potterista tuttu kultasieppi pääsi roikuskelemaan kuuseen, ja Frozenista värimaailmansa saanut elegantti helmikoristeinen pallo viereiselle oksalle. 

Sieppiä varten kokeilin eri tapoja siipien toteutukseen. Toimivimmassa versiossa tein siivet liimaamalla kangasta rautalangan päälle ja purkamalla kankaan reunasta lankoja. Hopeasprayta päälle ja liimalla kiinni palloon. 

Helmistä syntyi päällyste Frozen-henkiseen palloon. 

Tarvikkeet eivät olleet kalliit kumpaankaan palloon. Kirpputorilta itse pallot ja omista varastoista loput. 

-Aune

Patalaput ladonseinästä

Ikeasta saa paljon asioita, ja sieltä saa myös ladonseinän näköistä tukevaa puuvillakangasta. Tästä kankaasta tein kaverille päällysteen tilanjakajaan, ja ylimääräisistä paloista tein patalaput. 

Toisessa patalapussa on ihan koneella ommeltu lato, ja toinen on koottu kolmion mallisita paloista hauskaksi blokiksi. Sisustuslehdissä on joskus otsikoita, joiden mukaan "värejä on käytetty rohkeasti" tms, ja kuvissa on harmaa-valkoista sisätilaa jossa on yksi haalean violetti sohvatyyny tuomassa sitä "väriä". Niinpä laitoin näihinkin väriä tuomaan vihreät ripustuslenkit. Ensimmäisessä, oikeanpuoleisessa patalapussa ripustuslenkin kiinnitykestä tuli vähän ruttana. Toisessa koetin tehdä ripustuslenkin kiinnityksestä siistimmän. Sisällä patalapuissa on kirppikseltä ostetusta kaulaliinasta leikatut palat.


-Aune

Vihreät lapaset ja koiralle oma tyyny

Syksyllä neuloin siskolleni lämpimät lapaset Viking Alpaca Sport -langasta, joka on alpakkaa, merinovillaa ja nylonia. Neuloin lapaset Ullaneuleen ohjeella nimeltä Neidon kyynel. (En kyllä kertonut siskolle että mallin nimi on niin suruisa...) Pintaneule tuli hyvin esille yksivärisestä langasta. 

Koira aina röhnöttää sohvalla kaikkien tyynyjen päällä, ja säästääkseni "ihmisten tyynyjä" karvoittumiselta ja muutenkin nuhjaantumiselta ompelin Viimalle aivan oman tyynyn, jota saa mynstätä mielin määrin. Pyörylätyynyn toinen puoli ja reuna on villakankaasta (ennen olivat housut) ja toinen puoli kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepuserosta. Villakankaasta leikkasin kuusi sektoria, jotka ompelin ympyräksi. 

Imuroidessa nykyään huomaa, että muut tyynyt eivät ole niin karvaisia, joten tämä  tyyny ajaa hyvin asiansa! 

Se jääköön tulkinnan varaan, onko tämä  oman tyynyn tekeminen nyt enemmän koiran lellimistä vai ihmisten elämän helpottamista.



-Aune

Kevään vihreä tanssipuku.

Tämän vuoden kevätnäytökseen tein (vain) yhden puvun: pitkän, hulmuhelmaisen kirkkaanvihreän lycramekon, jonka koristeluksi tuli helmiäisvalkoisia helmikukkia. Yhdistelmä on yllättävä mutta mielestäni aika mukava, kun vaaleat helmet rauhoittavat ja raikastavat muuten aika voimakasta pohjaväriä.

Kirjailu söi aika paljon valkoisia helmiä ja paljetteja. Paljetit ostin uutena, ja helmet sain vahnoista varastoista sekä kirppikseltä. Isoja reunahelmiä sain Glitterin oikein massiivisesta tarjouskaulakorusta (5e) ja lisäksi kirppikseltä löytyneestä helmilaukusta (oisko ollut 2e).

Tällaisia applikoitavia helmi/paljettikoristeita en ole vielä kovin paljon tehnyt, ja nyt kokeilin tällaista toteutusta. Sain helmiäishohtoista lycratrikoota jämäpaloina ja ajattelin hyödyntää sitä. Jos nimittäin pohjakangas on kiiltävää ja oikean väristä, sitä ei tarvitse peittää millilleen paljeteilla ja helmillä. Jätinkin ihan reilusti pohjakangasta näkyville monessa kukassa. Käytin kirjontakehystä ja kiinnitin lycran taustalle ohutta huopaa tuomaan ryhtiä. Näin tuli aika paksuja kukkia, mutta mielestäni se tuo kivaa kolmiuotteisuutta lopputulokseen. 

Sitten vain helmeä helmen viereen ja paljettia paljetin viereen. 

Kukkien lomaan ompein yksittäisistä helmistä kiehkuroita tuomaan keveyttä kokonaisuuteen. Kaiken ompelun toteutin näkymättömällä nailonlangalla. Siitä olen lukenut sellaisia huonojakin kokemuksia, että se ei ole kestävää tällaisissa helmikirjailuissa.  Toistaiseksi ei ole yhtään paljettia tai helmeä pudonnut. Se selviää ajan myötä, miten lanka loppujen lopuksi kestää.

Puku ei vaadi oikeastaan koruja ollenkaan, koska pääntie on halterneck-mallinen ja käsissä on irtohihat. Helma on kauniisti kellottuva. 

Itrohihat koristelin simppelisti helmirivillä. Yksityiskohtana tein sormikiinnityksenkin ohuesta kumilangasta ja pienistä helmistä. Sekin on kestänyt ainakin yhden näytöksen, vaikka vähän epäilytti! 

Mekko on nyt kuivumassa pyykkitelineellä, koska se piti pestä kuvien ottamisen jäljiltä. Lycrakangas on sellaista, että jos se kastuu osittain, esimerkiksi vaikka sateen jälkeen märällä ruohikolla, siihen tulee kuivuessa rumat rannut kastuneen alueen reunoille. Piti sitten pestä koko mekko. Ei kannata kuvata pukuja märällä nurtsilla!






-Aune

Retkialustoja ihmisille ja koirille.

Tuliaisiksi ihmisille, joilla on kotona eläimiä kanoista possuihin, ompelin maatila-aiheisesta kankaasta istuinaluset. Kangas on tosi vanha - ehkä vanhempi kuin minä. Ennen sitä osattiin tehdä kestävää puuvillakangasta! 

Iloiseen retromaatilaidylliin yhdistinkin yllättäen maastokuosia, joka teki kokonaisuudesta vähän rouheamman. 

Alustat on kokonaan kierrätysmateriaaleista: alapuoli ulkoilutakista (kirppis), maastokangas shortseista (kirppis), sisäosa leikattu vanhasta makuualustasta ja vetoketjut otettu talteen jostain aiemmista kierrätyshankkeista. Vetoketjujen ansiosta sisäosan saa pois ja päälliset pestyä. 

Kierrätystarvikkeista tein myös Viimalle retkialustan. Edellisellä retkellä Viimalle ei ollut omaa alustaa mukana, ja se päätti oma-aloitteisesti tehtä sellaisen itse - minun fleecetakistani. Nyt tein sitten oikein kunnollisen alustan: alapuoli kirkkaanvihreästä ulkoilutakista, sisäpuoli samasta makuualustasta kuin istuinalustat ja yläpuoli fleeceliivistä. 

Alusta pääsi heti koekäyttöön juhannusretkellä. 

Ulkoilutakeista jää aina kaikenlaisia kuminauhoja ja nyörejä tähteeksi. Ompelin kuminauhanpätkästä lenkin alustan reunaan, jolloin sen saa helposti rullalle ja rinkan kyytiin. 

Rinkasta ei tullut otettua kuvaa, joten tässä poseerauskuva terassilta retken jälkeen. 

-Aune

Lahjoja ja tilkkutöitä.

Kevät on kulunut niin puuhakkaasti, ettei ole ehtinyt tänne blogiinkaan mitään kirjoittaa. Yhden tanssipuvun ompelin kevätnäytökseen, mutta siitä ei ole vielä kuvia. Tähän laitan muutaman aiemmin keväällä valmistuneen jutun. 

Viimalle tein sinisävyisistä tilkuista alustan suojaamaan uutta sohvaa. Tosin Viima ei aina ihan osu tuohon alustalle. Tässä kuitenkin karvainen poseeraus: 

Edellinen Viiman alusta olikin jo kulunut aivan puhki. Tilkkutäkki oli saman kokoinen kuin tuo uusi, koira vain on jotenkin pienempi tässä neljän vuoden takaisessa kuvassa:







Nyt pitäydyin ihan vain neliöissä.

Tikkauksessa käytinkin nyt vähän erikoisempaa pistoa, olisikohan tuo nimeltään vaikka tähkäpisto. Amerikkalainen tilkkutyökulttuuri on niin moninaista, että netistäkin löytyy vaikka minkälaisia hauskoja pistoja ohjeineen.

Pieniä lahjoja olen tehnyt muutamia kevään aikana. Kevättalvesta tutu lapsen 6-vuotissynttärilahjaksi syntyi Frozen-henkinen panta. Virkkasin kahta eri sinistä mohairlankaa valmiin ohuen muovipannan ympärille ja lisäsin isoja helmiä. 

Sinisiä sävyjä tuli myös yhdelle vähän vanhemmalle synttärisankarille. Seiskaveljeksen isoveljestä tein pikapikaa sukat. 

Tanssipuvuista siis uutta postausta myöhemmin! 

-Aune

Lisää joulukasseja ja virkatut lasinaluset.

Lisää lahjakasseja on taas valmistunut. Erilaisista pellavaliinoista ja pyyhkeistä on tullut vaaleasävyisiä kasseja. Kuvassa keskellä olevaan kassiin käytin niin hienoa reikäkirjailtua pellavaliinaa, että en meinannut raaskia leikata sitä paloiksi. Koristelua piti vähän hillitä, kun itse kangas oli jo niin koristeellinen. Pieni paidannappi helmiäisvalkoisilla ja kultaisilla siemenhelmillä ympäröitynä oli sopiva koriste. 

Värikkäämpiä kasseja on mennyt retrokahvila Tubaan myyntiin. Jos Joulupuotiin piti olla hillityt värisävyt, niin Tubaan sitten tein mahdollisimman värikästä! 

Mahtavia retrojoululiinoja onkin löytynyt värikkäisiin kasseihin materiaaleiksi. 

Yksi retrojoululiina on ollut jemmassa useamman vuoden odottamassa käyttöä. Liinana sitä ei ole tullut käytettyä, sillä se on aika levoton sekä värien että hieman psykedeelisten kuvioiden suhteen. Esimerkkinä nämä kirkuvan vihreät joululintuset, joiden selässä palaa kynttilä. 

Astetta psykedeelisempiä ovat samaista joululiinaa koristavat kuuset/tontut/mitkälie sekä havujen ympäröimät joulukynttilät, jotka kyllä voisivat olla myös yksisilmäisiä ja monilonkeroisia meri- tai avaruushirviöitä. Tai ehkä Sauron on ollut joulumielellä, ja laittanut Barad-dûrin juhlakuosiin?

Pikkujouluihin virkkasin lahjaksi neljä pipari-lasinalusta, kun ruskeaa villalankaa sattui löytymään.

Ohje on omasta päästä. Yritin tehdä myös sydämen, mutta se olikin vaikeampaa. Tuli niin kulmikas ja epäsymmetrinen sydän, että luovutin. Joskus paremmalla ajalla  - ja ehkä vaikka ohjeen kanssa - kokeilen uudestaan sydämen virkkausta.

-Aune

Lisää lahjakasseja...

Lisää lahjakasseja on valmistunut, kun edellisistä on iso osa jo ostettu. 

Koristeiden tekeminen on mukavaa, sillä ne viimeistelevät ja tekevät jokaisesta kassista uniikin. Erityisesti tykkään tuosta pikkukassista, johon keksin koristelussa käyttää hyväksi sydänkankaan kuosia. Nostin esille yhden kuosissa toistuvista sydämistä valkoisilla ja kultaisilla helmillä. Tätä en melkein olisi raaskinut laittaa myyntiin! 

Muutama värikylläisempikin kassi pääsi kuvaan. 

Kangasjojot, rusetit, pienet helminauhat ja ihan vain nappirykelmät tuovat pientä juhlavuutta kasseihin. 

Mielenkiintoista on myös kokeilla eläväksi kudotun pellavapinnan yhdistämistä hieman kimaltaviin lasihelmiin. Tämä pellavaliina oli niin taidokkaasti kudottu, että sitä en kertakaikkiaan voinut jättää kirpputorille!

-Aune

Lahjakasseja ja valkoista joulun odottelua.

Ensin meinasin kirjoittaa, että "valkoisen joulun odottelua", mutta tuollahan on jo juuri sen verran lunta, että maa on valkoinen. Mukavaa!


Olen jo tehnyt joulukäsitöitä ja aloitin jo lokakuun puolella salaa korttiaskartelujakin. Useampana jouluna olen pyöritellyt mielessä ideaa kestolahjakasseista, jotka voisi aina laittaa eteenpäin seuraavalle lahjan saajalle. Hiukkasen välillä ahdistaa se lahjapaperin ja muun pakkausmateriaalin määrä, joka joka joulu menee roskiin. Kaikki eivät edes laskosta papereita talteen ja käytä seuraavana vuonna uudelleen. Meillä joskus ehkä naurettavankin pienet paperin riekaleet ja nauhanpätkät pannaan tarkasti säästöön.

Nyt rupesin tosissaan toteuttamaan projektia, ja teen näitä ihan myyntiin asti pienen määrän. Kaikki kankaat ovat kierrätettyjä vanhoja liinoja ja verhoja, omista varastoista ja kirppikseltä.


Tässä kuvassa on pari tällaista vaaleansävyistä, viini-, glögi- tai skumppapullolle mitoitettua kassia. Tein myös neliskanttisempia kasseja sekä värikkäämpiä, retrohenkisiä kasseja. Suunnitteilla on omaan käyttöön myös jättisäkki aattoiltaa varten!

Jokaiseen kassiin laitan jonkin pienen koristeen kankaasta, nauhoista, helmistä ja napeista. Tosi sieviä kasseja, joiden avulla lahjoihin saa tyyliä!

-Aune

Näin se tehtiin: Estradiasu

Estradiasun tekeminen itämaiseen tanssiin on pitkäjänteistä ja työlästä mutta erittäin palkitsevaa. Jos ei ole tottunut käsin ompelija, niin tätä tehdessä ainakin harjaantuu. Aiemmin olen laittanut tänne kuvia ja kuulumisia työvaiheista sekä fiilistelykuvia itse valmiista puvusta. Nyt kirjoitan vielä kootusti työvaiheista.



Hame on täyskello ja täyspitkä, paksusta sifongista ommeltu. Siitä kerroin aiemmin täällä.  Hameessa voi olla halkio tai useampia, mutta minä en jättänytkään halkiota hameeseen. Sitä ei ole vielä ehkä niin tottunut esiintymään niin vähissä vaatteissa, että haluaa vähän peittävyyttä :) Hame voisi olla myös ohuemmasta kankaasta ja/tai useampikerroksinen. Toki tähänkin voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen. Kaikista helpoin versio olisi sellainen suora putki, joka on vain kuminauhalla koottu vyötärölle. Kellohame on kuitenkin mielestäni erityisen kaunis liikkuessa. Toki tähän voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen.


Vyön pohja koostuu kahdesta kerroksesta. Alempi kerros on farkkukangasta (kirpputorilta musta farkkuhame 0,2 e) ja päällikerros violetista paitapuserosta (olisiko ollut 50 senttiä). Vyön pohja olisi voinut olla ehkä vieläkin jämäkämpi, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen tuli.




Tässä sovitusta:

Tässä pohja kokonaisena:

Pohjan muodossa on paljon valinnan varaa, ja itse valitsin eteen tuollaisen siron v-mallisen (turkkilaistyylinen - kai) ja taakse pyöreän (egyptiläistyylinen) alareunan korostamaan ei-niin-leveää lantiotani.

Muotolaskoksilla vyön saa istumaan hyvin. Mitä pyöreämpi lantio, sitä syvemmät muotolaskokset tarvitaan.

Huom! Jälkikäteen ajateltuna kannattavampaa voisi olla tehdä vyön pohja kahdessa osassa, etuosa ja takaosa erikseen. Silloin vyötä olisi helpompi myöhemmin tarvittaessa suurentaa tai pienentää.



Yläosan pohja oli lyhyesti sanottuna täydellisesti istuvat mustat rintsikat, jotka päällystin violetilla trikoolla. Päällystäminen kannattaa, vaikka paljetteja tulisi peittävästi, koska jostain väleistä pohjakangas aina vähän pilkistää. Jos löytää suoraan oikean väriset rintsikat, niin niitä ei tietenkään tarvitse päällystää.



Vyön ja yläosan suunnitteluun olisi saanut tuhrattua aikaa loputtomiin. Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, halusin käyttää koristeluun mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Onnistuinkin siinä aika hyvin, kun jaksoin kierrellä kirpputoreja ahkerasti. Huono puoli tässä tietenkin on se, että koristelun materiaalit ovat hyvin sekalaisia, mutta toisaalta olemassaolevat materiaalit sopivasti rajoittavat suunnittelua. Se se vasta vaikeaa mahtaisi olla, että koristelussa olisi täysin rajattomat mahdollisuudet!

Käytännössä suunnittelin ensin vähän yleisilmettä, ja aloin ommella paljetteja kiinni vyöhön ja rintaliiveihin. Tähän piirsin avuksi ääriviivakuvat ylä- ja alaosasta ja monistin niitä itselleni useamman. Niihin oli kätevä luonnostella erilaisia vaihtoehtoja.

Kirppiksillä kierrellessä silmä oppi aika nopeasti etsimään violettia kiiltävää myytävien vaatteiden joukosta. Näistäkin kuvista osa on ollut aiemmin, mutta laitetaan vielä tähänkin.


Helmikoristeinen toppi:

Eurolla bilemekko, jossa isoja strasseja:

Eurolla myös tämä tosi kauniin violetti toppi, jossa runsaasti paljetteja ja helmiä. 

Kahdella eurolla hopeinen leveä paljettivyö, josta riitti kaikkiin hopeisiin isoihin pintoihin paljetteja.

Puolen metrin pätkä sinistä paljettikangasta:

...ja paljon muita vaatteita ja koruja.







...ja toteutus


Luonnostellessa alkoi aika pian tuntua siltä, että nyt pitää vain rohkeasti alkaa ommella niitä paljetteja paikalleen. Ompeluun käytin enimmäkseen läpinäkyvää ompelulankaa. Hyvä oli pitää mielessä, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ja täydellistä tapaa asetella paljetit paikalleen. Suunnitelma eli koko ajan sen mukaan, miltä työ edistyessään alkoi näyttää ja mitä uusia materiaaleja kirpputorit tarjosivat. Esimerkiksi vyö oli lähes valmis, kun löysin aivan täydellisen värisen tumman violetin pajettikirjaillun topin (hinta 1e). Rintaliiveihin sitten laitoin näitä violetteja runsaasti.



Rintaliivien koristelu oli oikeastaan helpompaa kuin vyön, koska liivien muoto ohjaa jonkin verran koristelujen asettelua. Usein oli hyvä aloittaa isojen strassien sommittelusta ja lisätä sitten ympärille helmiä ja paljetteja kehystämään kuviota. Lopuksi sitten piti "vain" täyttää jäljelle jääneet alueet paljeteilla.

Usein asujen koristeluissa on erilaisia "itämaistyylisiä" kiemuroita ja koukeroita. Itse en tällä kertaa halunnut sellaisia, vaan juuri näitä isommista strasseista sommiteltuja kuvioita.

Reunoista sai huolitellun näköiset, kun niihin ompeli viistoon riviin paljetteja ja helmiä kontrastivärillä. 

Hyödyllinen ja kohtalaisen helppo tapa täyttää alueita on ns. sandwich-pistot. Neula kankaan oikealle puolelle, paljetti, pari-kolme helmeä (tai yksi putkihelmi), toinen paljetti, neula kankaasta läpi nurjalle. Kertaa tuhat. 

Aivan viimeiseksi jätin vyön takaosan keskellä olevan alueen, joka on kehystetty pisaran mallisilla strasseilla. Täytin alueen sandwich-pistoilla, ja helmiä laitoinkin kaikkia erilaisia violetteja ja sinisiä. Näin syntyi mukavan elävä pinta. Tällaista en ole nähnyt missään, ja tätä voisi käyttää enemmänkin, vaikka ihan isona taustapintana jossain asussa. Tässä saa ihan tosissaan hyödyntää kaikki loput sekalaiset helmet!

Hapsut

Yläosaan ja vyöhön tuli molempiin helmistä hapsuja. Hapsut olivat lähes viimeinen asia, jonka tein, ja ne olivat yllättävän työläitä. En ehtinytkään tehdä niitä ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta riittävästi kuitenkin. Teen ehkä niitä joskus lisää, niin on runsaampi look. Kaikessa koristelussa ompelu on liimaa parempi tapa kiinnittää helmiä ja paljetteja ja strasseja, koska liimatut tuppaavat irtoilemaan herkemmin. Vihoviimeisten hapsujen kanssa kuitenkin oli jo vähän kiirus, ja viimeistelin päät pikaliimalla. Näin vältyin langan pujottamiselta koko hapsun matkalta takaisin ylös vaatteeseen päättelyä varten.

Jos teen joskus toisen estradiasun itselleni tai jollekin muulle, ompelen ehkä hapsut ensin kiinni johonkin tukevaan nauhaan ja nauhan sitten kiinni vaatteen reunaan. Näin hapsut voi tarvittaessa irrottaa ja siirtää vaikka muuhun vaatteeseen ilman, että niitä tarvitsisi hajottaa atomeiksi.

Hihakkeet 

Hihakkeet ovat aika pikaisesti toteutetut myös, mutta ihan hauskan kuvion sain niihin silti taiteiltua. Tässä sandwich-pistoja on riveissä, kun en halunnut hihakkeisiin isompaa paljettipintaa. Hihakkeet on tehty violetista lycrasta (kirppispaidasta) ja reunaan sisäpuolelle on ommeltu silikonipintainen kuminauha pitämään ne paikallaan tanssin tiimellyksessä. Näihinkin voisin joskus lisätä vielä hapsuja tai jotain liehukkeita.

-Aune