Metallien hohtoa Andalusiasta

Muutamaan kuukauteen ei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan, kun kymmenen tanssipukua on ollut työn alla. Nyt on taas näytös pidetty, ja voi katsella, millaisia puvuista sitten tuli. 

Tanssina ollut andalusialaistanssi on Mahmoud Redan kehittämä itämaisen tanssin laji, joka on keskiajalla maurien valloittamille alueille sijoittuva kuvitteellinen historiallinen tanssi tai fantasiatanssi. 

Koska andalusialaistanssi on fantasiatanssi, myös pukujen suunnittelussa on paljon vapauksia. Usein puku koostuu housuista ja liivimäisestä yläosasta. Tanssinopettajamme suunnitteli puvut ja minä kaavoitin ja suurimmaksi osaksi myös ompelin. 

Pukujen valmistuken lähtökohtana oli kassillinen erilaisia ja eri kokoisia kullan, pronssin ja kuparin sävyisiä kiiltäviä ja kimaltavia lycrakankaita. Helmaosa piti suunnitella niin, että se olisi mahdollisimman paljon kellottuva mutta siihen kuluisi mahdollisimman vähän kangasta. Kangasta oli sellainen 1,5-2 metriä per puku, mikä ei ole kovin paljon. Loppujen lopuksi leikkasin helman kahdestatoista kiilamaisesta osasta, ja leikatessa asettelin kappaleet kankaalle hyvin hyvin tarkasti että kangas riittäisi. Kaavojen suunnittelun teki mutkikkaammaksi se, että helmasta piti tulla edestä selkeästi lyhyempi kuin takaa (ns. high-low -helma). Olin kyllä tyytyväinen itseeni, kun sain totta tosiaan kankaat riittämään, vaikka se näytti välillä mahdottomalta. 

Oma pukuni tuli kultaisesta kevyehköstä lycrakankaasta, jossa oli jännä pintakuvio. Tätä kangasta oli kaikista vähiten, ja kaavan palasia piti hartaasti asetella kankaalle, että sai sen riittämään. 

Tässä yhden puvun helmakappaleet leikattuna. 

Andalusialaistanssissa on paljon käsien nosteluita, mikä aiheuttaa helposti hihallisessa puvussa koko mekon nousemista. Löysin kiinnostavan flamencopukujen ompelua käsittelevän sivun , jossa neuvottiin hihan kaavan muokkaaminen liikkuvaisemmaksi. Perusidea on hyvin looginen: hihan perusasennon kulmaa kasvatettiin lähelle 90°:n kulmaa suhteessa vartaloon madaltamalla pyöriötä reilusti ja leventämällä hihaa aivan kainalosauman läheltä. Lisäksi miehustan kaavasta otettiin hieman pois hihasaumasta olkapään läheltä. Tätä keinoa aion käyttää jatkossakin tanssipukuihin joissa on hihat.





Yläosan koristelua varten tilasin ebayn kautta järkyttävän määrän paljettinauhaa - tarkemmin sanottuna 160 metriä! Väreinä oli kultainen, tumma ruskea ja punaisen ruskea eli samat sävyt kuin pukujen kankaissa. Hiukan jännitti, että tuleeko oikeita värejä ja oikea määrä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Neljä paljettinauhaa punottiin löyhälle letille, jota sitten ommeltiin pukuun.

Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinä muutama tovi vierähti, kun yhteensä neljään mekkoon ompelin paljettinauhat.

Aika hauskasti paljettikoristeilla saatiin aikaan liivimäinen vaikutelma. Myös helman istutussauma jäi  sopivasti piiloon paljettien alle. 

Housuiksi tuli aika perusmalliset lökä- eli haaremihousut, johon katsoin vinkkiä ihanasta Sparkly Belly -sivustosta. Itse käytin kyllä ihan oikeaa housun kaavaa, enkä valmiita housuja. Tämä on loistava tapa tehdä suorat lökähousut ilman sivusaumaa. Housujen kankaana oli tiheästi pliseerattu kiiltävä polyesterkangas, ja vyötärölle laitoin leveähkön resorin. Housuista tuli niin mukavat, että sopivan kankaan löytyessä voisin tehdä ihan olohousut tällä kaavalla!

Eikä siinä vielä kaikki: hihansuita varten leikkasin sifongista noin 50 cm:n läpimittaiset ympyrät. Ympyröiden reunat sulatin kynttilässä ja kiinnitin ympyrät hihansuihin liehukkeiksi. Ompelu oli helpointa niin, että merkitsin ensin hihansuun paikan epäkeskosti sifonkiin, ja ompelin siihen koneella  kiinni kapean, aika pehmeän kuminauhan. Vasta sitten leikkasin ympyrän sisäpuolen auki. Näin hihansuuhun tuleva reuna ei veny tai purkaannu.

Tässä vielä liikkuvaa kuvaa helmasta. Hyvin kauniisti helma nousee pyörähdyksissä, ja erityisen näyttävästi kun kaikki kymmenen tanssijaa pyörähtävät.

Niin, ja kokonaisuuteen kuului toki myös hattu, mutta se jääköön myöhempään postaukseen.





-Aune

Kevään vihreä tanssipuku.

Tämän vuoden kevätnäytökseen tein (vain) yhden puvun: pitkän, hulmuhelmaisen kirkkaanvihreän lycramekon, jonka koristeluksi tuli helmiäisvalkoisia helmikukkia. Yhdistelmä on yllättävä mutta mielestäni aika mukava, kun vaaleat helmet rauhoittavat ja raikastavat muuten aika voimakasta pohjaväriä.

Kirjailu söi aika paljon valkoisia helmiä ja paljetteja. Paljetit ostin uutena, ja helmet sain vahnoista varastoista sekä kirppikseltä. Isoja reunahelmiä sain Glitterin oikein massiivisesta tarjouskaulakorusta (5e) ja lisäksi kirppikseltä löytyneestä helmilaukusta (oisko ollut 2e).

Tällaisia applikoitavia helmi/paljettikoristeita en ole vielä kovin paljon tehnyt, ja nyt kokeilin tällaista toteutusta. Sain helmiäishohtoista lycratrikoota jämäpaloina ja ajattelin hyödyntää sitä. Jos nimittäin pohjakangas on kiiltävää ja oikean väristä, sitä ei tarvitse peittää millilleen paljeteilla ja helmillä. Jätinkin ihan reilusti pohjakangasta näkyville monessa kukassa. Käytin kirjontakehystä ja kiinnitin lycran taustalle ohutta huopaa tuomaan ryhtiä. Näin tuli aika paksuja kukkia, mutta mielestäni se tuo kivaa kolmiuotteisuutta lopputulokseen. 

Sitten vain helmeä helmen viereen ja paljettia paljetin viereen. 

Kukkien lomaan ompein yksittäisistä helmistä kiehkuroita tuomaan keveyttä kokonaisuuteen. Kaiken ompelun toteutin näkymättömällä nailonlangalla. Siitä olen lukenut sellaisia huonojakin kokemuksia, että se ei ole kestävää tällaisissa helmikirjailuissa.  Toistaiseksi ei ole yhtään paljettia tai helmeä pudonnut. Se selviää ajan myötä, miten lanka loppujen lopuksi kestää.

Puku ei vaadi oikeastaan koruja ollenkaan, koska pääntie on halterneck-mallinen ja käsissä on irtohihat. Helma on kauniisti kellottuva. 

Itrohihat koristelin simppelisti helmirivillä. Yksityiskohtana tein sormikiinnityksenkin ohuesta kumilangasta ja pienistä helmistä. Sekin on kestänyt ainakin yhden näytöksen, vaikka vähän epäilytti! 

Mekko on nyt kuivumassa pyykkitelineellä, koska se piti pestä kuvien ottamisen jäljiltä. Lycrakangas on sellaista, että jos se kastuu osittain, esimerkiksi vaikka sateen jälkeen märällä ruohikolla, siihen tulee kuivuessa rumat rannut kastuneen alueen reunoille. Piti sitten pestä koko mekko. Ei kannata kuvata pukuja märällä nurtsilla!






-Aune

Näin se tehtiin: Estradiasu

Estradiasun tekeminen itämaiseen tanssiin on pitkäjänteistä ja työlästä mutta erittäin palkitsevaa. Jos ei ole tottunut käsin ompelija, niin tätä tehdessä ainakin harjaantuu. Aiemmin olen laittanut tänne kuvia ja kuulumisia työvaiheista sekä fiilistelykuvia itse valmiista puvusta. Nyt kirjoitan vielä kootusti työvaiheista.



Hame on täyskello ja täyspitkä, paksusta sifongista ommeltu. Siitä kerroin aiemmin täällä.  Hameessa voi olla halkio tai useampia, mutta minä en jättänytkään halkiota hameeseen. Sitä ei ole vielä ehkä niin tottunut esiintymään niin vähissä vaatteissa, että haluaa vähän peittävyyttä :) Hame voisi olla myös ohuemmasta kankaasta ja/tai useampikerroksinen. Toki tähänkin voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen. Kaikista helpoin versio olisi sellainen suora putki, joka on vain kuminauhalla koottu vyötärölle. Kellohame on kuitenkin mielestäni erityisen kaunis liikkuessa. Toki tähän voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen.


Vyön pohja koostuu kahdesta kerroksesta. Alempi kerros on farkkukangasta (kirpputorilta musta farkkuhame 0,2 e) ja päällikerros violetista paitapuserosta (olisiko ollut 50 senttiä). Vyön pohja olisi voinut olla ehkä vieläkin jämäkämpi, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen tuli.




Tässä sovitusta:

Tässä pohja kokonaisena:

Pohjan muodossa on paljon valinnan varaa, ja itse valitsin eteen tuollaisen siron v-mallisen (turkkilaistyylinen - kai) ja taakse pyöreän (egyptiläistyylinen) alareunan korostamaan ei-niin-leveää lantiotani.

Muotolaskoksilla vyön saa istumaan hyvin. Mitä pyöreämpi lantio, sitä syvemmät muotolaskokset tarvitaan.

Huom! Jälkikäteen ajateltuna kannattavampaa voisi olla tehdä vyön pohja kahdessa osassa, etuosa ja takaosa erikseen. Silloin vyötä olisi helpompi myöhemmin tarvittaessa suurentaa tai pienentää.



Yläosan pohja oli lyhyesti sanottuna täydellisesti istuvat mustat rintsikat, jotka päällystin violetilla trikoolla. Päällystäminen kannattaa, vaikka paljetteja tulisi peittävästi, koska jostain väleistä pohjakangas aina vähän pilkistää. Jos löytää suoraan oikean väriset rintsikat, niin niitä ei tietenkään tarvitse päällystää.



Vyön ja yläosan suunnitteluun olisi saanut tuhrattua aikaa loputtomiin. Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, halusin käyttää koristeluun mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Onnistuinkin siinä aika hyvin, kun jaksoin kierrellä kirpputoreja ahkerasti. Huono puoli tässä tietenkin on se, että koristelun materiaalit ovat hyvin sekalaisia, mutta toisaalta olemassaolevat materiaalit sopivasti rajoittavat suunnittelua. Se se vasta vaikeaa mahtaisi olla, että koristelussa olisi täysin rajattomat mahdollisuudet!

Käytännössä suunnittelin ensin vähän yleisilmettä, ja aloin ommella paljetteja kiinni vyöhön ja rintaliiveihin. Tähän piirsin avuksi ääriviivakuvat ylä- ja alaosasta ja monistin niitä itselleni useamman. Niihin oli kätevä luonnostella erilaisia vaihtoehtoja.

Kirppiksillä kierrellessä silmä oppi aika nopeasti etsimään violettia kiiltävää myytävien vaatteiden joukosta. Näistäkin kuvista osa on ollut aiemmin, mutta laitetaan vielä tähänkin.


Helmikoristeinen toppi:

Eurolla bilemekko, jossa isoja strasseja:

Eurolla myös tämä tosi kauniin violetti toppi, jossa runsaasti paljetteja ja helmiä. 

Kahdella eurolla hopeinen leveä paljettivyö, josta riitti kaikkiin hopeisiin isoihin pintoihin paljetteja.

Puolen metrin pätkä sinistä paljettikangasta:

...ja paljon muita vaatteita ja koruja.







...ja toteutus


Luonnostellessa alkoi aika pian tuntua siltä, että nyt pitää vain rohkeasti alkaa ommella niitä paljetteja paikalleen. Ompeluun käytin enimmäkseen läpinäkyvää ompelulankaa. Hyvä oli pitää mielessä, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ja täydellistä tapaa asetella paljetit paikalleen. Suunnitelma eli koko ajan sen mukaan, miltä työ edistyessään alkoi näyttää ja mitä uusia materiaaleja kirpputorit tarjosivat. Esimerkiksi vyö oli lähes valmis, kun löysin aivan täydellisen värisen tumman violetin pajettikirjaillun topin (hinta 1e). Rintaliiveihin sitten laitoin näitä violetteja runsaasti.



Rintaliivien koristelu oli oikeastaan helpompaa kuin vyön, koska liivien muoto ohjaa jonkin verran koristelujen asettelua. Usein oli hyvä aloittaa isojen strassien sommittelusta ja lisätä sitten ympärille helmiä ja paljetteja kehystämään kuviota. Lopuksi sitten piti "vain" täyttää jäljelle jääneet alueet paljeteilla.

Usein asujen koristeluissa on erilaisia "itämaistyylisiä" kiemuroita ja koukeroita. Itse en tällä kertaa halunnut sellaisia, vaan juuri näitä isommista strasseista sommiteltuja kuvioita.

Reunoista sai huolitellun näköiset, kun niihin ompeli viistoon riviin paljetteja ja helmiä kontrastivärillä. 

Hyödyllinen ja kohtalaisen helppo tapa täyttää alueita on ns. sandwich-pistot. Neula kankaan oikealle puolelle, paljetti, pari-kolme helmeä (tai yksi putkihelmi), toinen paljetti, neula kankaasta läpi nurjalle. Kertaa tuhat. 

Aivan viimeiseksi jätin vyön takaosan keskellä olevan alueen, joka on kehystetty pisaran mallisilla strasseilla. Täytin alueen sandwich-pistoilla, ja helmiä laitoinkin kaikkia erilaisia violetteja ja sinisiä. Näin syntyi mukavan elävä pinta. Tällaista en ole nähnyt missään, ja tätä voisi käyttää enemmänkin, vaikka ihan isona taustapintana jossain asussa. Tässä saa ihan tosissaan hyödyntää kaikki loput sekalaiset helmet!

Hapsut

Yläosaan ja vyöhön tuli molempiin helmistä hapsuja. Hapsut olivat lähes viimeinen asia, jonka tein, ja ne olivat yllättävän työläitä. En ehtinytkään tehdä niitä ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta riittävästi kuitenkin. Teen ehkä niitä joskus lisää, niin on runsaampi look. Kaikessa koristelussa ompelu on liimaa parempi tapa kiinnittää helmiä ja paljetteja ja strasseja, koska liimatut tuppaavat irtoilemaan herkemmin. Vihoviimeisten hapsujen kanssa kuitenkin oli jo vähän kiirus, ja viimeistelin päät pikaliimalla. Näin vältyin langan pujottamiselta koko hapsun matkalta takaisin ylös vaatteeseen päättelyä varten.

Jos teen joskus toisen estradiasun itselleni tai jollekin muulle, ompelen ehkä hapsut ensin kiinni johonkin tukevaan nauhaan ja nauhan sitten kiinni vaatteen reunaan. Näin hapsut voi tarvittaessa irrottaa ja siirtää vaikka muuhun vaatteeseen ilman, että niitä tarvitsisi hajottaa atomeiksi.

Hihakkeet 

Hihakkeet ovat aika pikaisesti toteutetut myös, mutta ihan hauskan kuvion sain niihin silti taiteiltua. Tässä sandwich-pistoja on riveissä, kun en halunnut hihakkeisiin isompaa paljettipintaa. Hihakkeet on tehty violetista lycrasta (kirppispaidasta) ja reunaan sisäpuolelle on ommeltu silikonipintainen kuminauha pitämään ne paikallaan tanssin tiimellyksessä. Näihinkin voisin joskus lisätä vielä hapsuja tai jotain liehukkeita.

-Aune

Gypsy-asu

Gypsy-tanssin hameesta oli määrä tulla kaksinkertainen kello, eli kahdesta täydestä ympyrästä koostuva kellohame. Hame toteutettiin kolmesta osasta niin, että ylin osa muodostui kellohameen tavoin ympyrästä ja kaksi alempaa osaa suorista kaitaleista, jotka ommeltiin rimpsuiksi. 

Kankaan menekki oli hyvin vaikea arvioida. Kukkakangasta oli aivan liian vähän, ja sitä riitti ainoastaan yksinkertaiseen kelloon. Punaista satiinia sen sijaan jäi valtavasti yli, vaikka kuinka koitin laskea kankaan menekkiä tarkkaan. Arvelen syyksi muun muassa sen, että olin laskenut määrän tuplakellolle, ja kun kukkakankaasta tuli vain yksinkertainen kello, ei keltaista ja punaistakaan voinut laittaa ihan niin paljon kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi pitänyt. Kun helman ympärysmitta lähentelee kahtakymmentä metriä, pienetkin heitot kertautuvat kummasti. 

Tavallaan harmittaa, että hame oli niin isotöinen ja ei voinut tehdä kunnon tuplakelloa, mutta sille ei mahda enää mitään. 

Kunnon tuplakellohame nousisi molemmilta sivuilta pään yläpuolelle asti. Tästä kuvasta näkee hyvin, että kukkaosa ei anna enää myöten. (Jos joskus tulee ajankohtaiseksi ja löytyy joku hyvä kangas, kukkakankaan tilalle voi vielä ommella tuplakellon.)

Ompelin näitä hameita kaikkiaan kolme, ja aikaa siinä kyllä vierähti monta monta päivää. Keltaista kangasta rypytin niin, että yhdestä metristä kangaskaitaletta tuli reilu puoli metriä rimpsua. Punaisesta puolestaan tuli yhdestä metristä noin 30 cm rimpsua.  

Tanssin alussa helma koottiin hauskaksi pyrstöksi...

....josta se sitten ensimmäisessä kertosäkeessä avattiin täyteen mittaansa.

Yläosa on simppeli, punaista kiiltävää lycraa. Alareunaan kiinnitetty silikonikuminauha pitää puseron paikoillaan pirueteissa. Terassilla otetuissa kuvissa unohtui näköjään kukkakoriste: mustasta satiinista ompelin vielä rinnukseen ruusun. 

Käsittelin hameet sähköisyyttä vähentävällä suihkeella, koska varsinkin talvipakkasella polyestersatiini on aika hankala käsitellä. 

-Aune

Tanssijan pelastus: silikoni!

Shakiran Te Aviso Te Anuncio -kappaleeseen tehty vauhdikas ja seksikkään dramaattinen koreografia sai lisätehoa asuista, joissa oli housut hopeamustaa discolycraa ja paita joustavaa paljettipitsiä. 

Lycrakangas, joka on materiaalina suurimmassa osassa näytösvaatteista, on liukasta, ja paidan helman pitäisi tanssiessakin pysyä housun tai hameen kauluksen alla eikä lähteä lepattelemaan. Perinteinen ratkaisu tähän on ommella paidasta body, eli joko ommella se kiinni alushousuihin tai sitten lisätä siihen erillinen haarakiila. Ja silloin pitääkin miettiä, miten se sitten puetaan päälle. Etenkin jos on näyttävämpi lantio, alakautta pukeminen voi olla hankalaa, ja muutenkin minä ja muutama muu tanssija pidimme haarakiilasysteemiä vähän epämukavana ajatuksena.





Onneksi löysin ompelutarvikekaupasta silikonipintaisen kuminauhan. Pelastus. Sitä laitoinkin sitten joka ikiseen pukuuni. Kun ompelin paidan helmaan silikonikuminauhan, se piti paidan hyvin paikallaan vaikka koreografiaan kuului ties mitä käsien nosteluja, lonkan pudotuksia ja isoja lantioympyröitä. Tässä lähikuvassa punaisen lycrapaidan helmaa. Koko asun esittelen myöhemmin.

Myös muuhun kuin paidanhelmaan silikonikuminauha oli oivallista. Myös lyhyemmän yläosan alareunaan sitä meni, samoin aiemmin esitellyn kultaisen mekon yläreunaan jämäköittämään ja pitämään mekkoa paikallaan.






Estradiasuunkin meni nauhaa kahteen paikkaan:  rintaliivien kuppien sisälle (koska pelkään aina, että tavara ei pysykään kupeissa) sekä hihakkeiden reunaan sisäpuolelle. Myös olkaimiin sitä voisi varmasti laittaa, jos ne tuppaisivat liikuskelemaan tanssiessa liikaa.

Kun seuraava näytös joskus lähestyy, tilaan valmiiksi itselleni silikonipintaista kuminauhaa koko rullan!


-Aune

Kultamekko ja viime hetken panikki

Tuliseen tunnelmointitanssiin tehtiin asukokonaisuus, jossa on kultaista ja oranssia. Väriyhdistelmä oli mielestäni onnistunut. 

Kultakangasta etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja lopulta löydettiin netistä ihan hyvä mutta aika kallis lycra. Vaikka hinta kirpaisi, sai tästä kauniin asun, jota toivottavasti voi käyttää vielä joskus. 

Oranssi kevyt kangas oli vielä vaikeampi löytää, eikä täydellistä oikein löytynytkään. Ihanteellinen kangas olisi ollut vähän raskaampi ja hyvin laskeutuva, mutta jouduimme tyytymään ohuehkoon sifonkiin. Viimeisellä viikolla enne näytöstä, kun olisi ollut vähän muutakin puuhaa, piti sitten ommella kultaista paljettinauhaa huivin reunaan käsin. Paljettinauha antaa vähän raskaamman tunnun huiville ja tekee siitä helpommin käsiteltävän tanssiessa.





Toinen viime hetkien paniikin aiheuttaja oli mekkoon tarvittavat koristeet. Hyvät niistä tuli ja olen tyytyväinen, mutta kaksi päivää ennen näytöstä ompelin niitä jo aivan silmät ristissä ja hartiat jumissa.

Osa oransseista helmistä on vanhoja varastoja, osa piti ostaa ihan kaupasta, kun en ehtinyt enää siihen hätään kunnolla kirppiksille.

Täytyy sanoa, että kun kaksi viikkoa ennen näytöstä kuulin, että vielä näin paljon onkin käsin ommeltavaa, oli aika lähellä etten luovuttanut tämän tanssin suhteen. Estradiasukin oli vielä kesken, ja tiesin että yhtäkään vapaapäivää ei voi ottaa ennen näytöstä. Seuraavassa näytöksessä pitää pitää huoli, ettei ota liian montaa pukua ommeltavaksi. 

-Aune

Estradiasu osa 6. Valmis!

Näytös on pidetty ja hyvin meni. Ja estradiasusta tuli hyvä. Oikeasti hyvä. 

Hihat:

Takaa:

Mikähän idea se oli tehdä lantiolle sellaiset helmihapsut jotka menevät tanssiessa aivan solmuun? Toisaalta sehän kertoo vain hyvästä tanssin meinigistä...

Kirjoitan myöhemmin vielä selostusta itse tekovaiheista ja mitä siitä opin.


-Aune