Muutamaan kuukauteen ei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan, kun kymmenen tanssipukua on ollut työn alla. Nyt on taas näytös pidetty, ja voi katsella, millaisia puvuista sitten tuli.
Tanssina ollut andalusialaistanssi on Mahmoud Redan kehittämä itämaisen tanssin laji, joka on keskiajalla maurien valloittamille alueille sijoittuva kuvitteellinen historiallinen tanssi tai fantasiatanssi.
Koska andalusialaistanssi on fantasiatanssi, myös pukujen suunnittelussa on paljon vapauksia. Usein puku koostuu housuista ja liivimäisestä yläosasta. Tanssinopettajamme suunnitteli puvut ja minä kaavoitin ja suurimmaksi osaksi myös ompelin.
Pukujen valmistuken lähtökohtana oli kassillinen erilaisia ja eri kokoisia kullan, pronssin ja kuparin sävyisiä kiiltäviä ja kimaltavia lycrakankaita. Helmaosa piti suunnitella niin, että se olisi mahdollisimman paljon kellottuva mutta siihen kuluisi mahdollisimman vähän kangasta. Kangasta oli sellainen 1,5-2 metriä per puku, mikä ei ole kovin paljon. Loppujen lopuksi leikkasin helman kahdestatoista kiilamaisesta osasta, ja leikatessa asettelin kappaleet kankaalle hyvin hyvin tarkasti että kangas riittäisi. Kaavojen suunnittelun teki mutkikkaammaksi se, että helmasta piti tulla edestä selkeästi lyhyempi kuin takaa (ns. high-low -helma). Olin kyllä tyytyväinen itseeni, kun sain totta tosiaan kankaat riittämään, vaikka se näytti välillä mahdottomalta.
Oma pukuni tuli kultaisesta kevyehköstä lycrakankaasta, jossa oli jännä pintakuvio. Tätä kangasta oli kaikista vähiten, ja kaavan palasia piti hartaasti asetella kankaalle, että sai sen riittämään.
Tässä yhden puvun helmakappaleet leikattuna.
Andalusialaistanssissa on paljon käsien nosteluita, mikä aiheuttaa helposti hihallisessa puvussa koko mekon nousemista. Löysin kiinnostavan flamencopukujen ompelua käsittelevän sivun , jossa neuvottiin hihan kaavan muokkaaminen liikkuvaisemmaksi. Perusidea on hyvin looginen: hihan perusasennon kulmaa kasvatettiin lähelle 90°:n kulmaa suhteessa vartaloon madaltamalla pyöriötä reilusti ja leventämällä hihaa aivan kainalosauman läheltä. Lisäksi miehustan kaavasta otettiin hieman pois hihasaumasta olkapään läheltä. Tätä keinoa aion käyttää jatkossakin tanssipukuihin joissa on hihat.
Yläosan koristelua varten tilasin ebayn kautta järkyttävän määrän paljettinauhaa - tarkemmin sanottuna 160 metriä! Väreinä oli kultainen, tumma ruskea ja punaisen ruskea eli samat sävyt kuin pukujen kankaissa. Hiukan jännitti, että tuleeko oikeita värejä ja oikea määrä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Neljä paljettinauhaa punottiin löyhälle letille, jota sitten ommeltiin pukuun.
Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinä muutama tovi vierähti, kun yhteensä neljään mekkoon ompelin paljettinauhat.
Aika hauskasti paljettikoristeilla saatiin aikaan liivimäinen vaikutelma. Myös helman istutussauma jäi sopivasti piiloon paljettien alle.
Housuiksi tuli aika perusmalliset lökä- eli haaremihousut, johon katsoin vinkkiä ihanasta Sparkly Belly -sivustosta. Itse käytin kyllä ihan oikeaa housun kaavaa, enkä valmiita housuja. Tämä on loistava tapa tehdä suorat lökähousut ilman sivusaumaa. Housujen kankaana oli tiheästi pliseerattu kiiltävä polyesterkangas, ja vyötärölle laitoin leveähkön resorin. Housuista tuli niin mukavat, että sopivan kankaan löytyessä voisin tehdä ihan olohousut tällä kaavalla!
Eikä siinä vielä kaikki: hihansuita varten leikkasin sifongista noin 50 cm:n läpimittaiset ympyrät. Ympyröiden reunat sulatin kynttilässä ja kiinnitin ympyrät hihansuihin liehukkeiksi. Ompelu oli helpointa niin, että merkitsin ensin hihansuun paikan epäkeskosti sifonkiin, ja ompelin siihen koneella kiinni kapean, aika pehmeän kuminauhan. Vasta sitten leikkasin ympyrän sisäpuolen auki. Näin hihansuuhun tuleva reuna ei veny tai purkaannu.
Tässä vielä liikkuvaa kuvaa helmasta. Hyvin kauniisti helma nousee pyörähdyksissä, ja erityisen näyttävästi kun kaikki kymmenen tanssijaa pyörähtävät.
Niin, ja kokonaisuuteen kuului toki myös hattu, mutta se jääköön myöhempään postaukseen.
-Aune
