Pajunkissanpentuja.

Keväällä valmistui ristipistotyö, jonka aihe on yhtä aikaa maailma söpöin ja todella absurdi. Tämä on ilmeisesti peräisin jostain kirjan kuvituksesta, josta joku on tehnyt hienon ristipistomallin. 

Pohjakankaana on luonnonväreillä käsin värjätty aidakangas, jota tilasin Kirjokas -askartelukaupasta.  Vitivalkoiset kissat erottuvat paremmin, kun pohjakangas ei ole valkoinen. Työ meni lahjaksi ja sai myös kehykset ympärilleen.

 

Lahjaksi meni viime jouluna myös virkattu Haisuli. Lankana oli tummanruskea akryylilanka ja musta karvalanka. Muistaakseni aattoaamuna vielä virkattiin talkoilla käsiä ja jalkoja. 

  

 Tässä vielä kaksi haisulia:

-Aune

Ristipistelyä

Kesällä kunnostauduin ristipistoissa, ja tulipa nuoruus mieleen! 

Ensinnäkin mummilta perityssä käsilaukussa oli tahra, joka ei lähtenyt pois. Ensin ajattelin peittää sen laakapistokirjonnalla - ristipistot kun ovat niin kovin rajoittuneita mukamas. Mutta laukun kangas on juuri sopivan karkeaa palttinakudoksista puuvillaa, että se suorastaan vaati nimenomaan ristipistoja. Kuvaksi valikoitui mököttävä Grumpy Cat (joka muuten on saanut oman näköisversion Madame Tussaud'siin. )

Maailmanlaajuisesta tietoverkosta löydetyssä mallissa oli vielä teksti "I hate balloons!". Toisessa versiossa kissa taas urputti, että " So now I'm a cross stitch. I hate cross stitch!". Päätin kuitenkin antaa kuvan urputtaa puolestaan. 

Eikä siinä vielä kaikki: toissa kesänä tarvikepakettina ostettu ja aloitettu "Fishy on a Dishy" tuli myös valmiiksi. Tarvikepaketit ovat toki käteviä, mutta sitten kun osa langoista katoaa ja pitää lähteä ostamaan tilalle kokonaiset niput, homma viivästyy. Valmista kuitenkin tuli. Pakkauksessa oli mukana pahvikehys, mutta kala on niin pieni ja sievä, että saatanpa laitattaa sen ihan oikeisiin kehyksiin jossain vaiheessa. 

Ensimmäinen ristipistotyöni (olisinko ollut jotain 12?) oli tällainen vaatimaton kukkakori. Joku voisi sanoa, että on minulle tyypillistä aloittaa jonkin uuden asian opettelu mieluummin vaikeasta päästä. Kukkakori tuli liian alas, joten lisäsinpä ilmatilaan pörriäisiä! 

-Aune

Ompelukoneen suoja

Vaikka en pinkistä kauheasti välitäkään, tämä äidin varastoista löytynyt kangas oli niin sopiva ompelukoneen suojahupuksi, että otin sen käyttöön. Kankaan kohdistuksella sekä vihreillä tereillä ja kanttauksella yritin hieman vähentää pinkin värin vallitsevuutta, ja kyllä se riittävän hyvin onnistuikin. 

Huppu on ommeltu kaksinkertaisesta kankaasta. Hyvin yksinkertainen, mutta höystin sitä yksityiskohdilla. Saksille tein taskun, kun ne tuppaavat muuten lojumaan missä sattuu. Myös kantokahvalle jätin aukon, joka ei nyt näy kuvissa. Tereet tuovat värin lisäksi ryhtiä hupulle. Nyt ei kone pölyynny ja on myös sievemmän näköinen. 

Innostuin myös koristelemaan helmillä, paljeteilla ja napeilla. Sovitusnukke sai kultaa siemenhelmistä ja lintusakset hopeaa putkihelmistä... 

Vihreän ompelukoneen olisin halunnut vielä hieman keskemmälle, mutta kangasta oli niin niukasti ettei se onnistunut. Nyt se jää vähän saksien taakse. En antanut sen haitata, vaan annoin ompelukoneellekin vähän kimallusta lisäämällä helmi- ja paljettirivit. 

Pinkkiin ompelukoriin ompelin muutaman yksittäisen paljetin ja helmen, mutta sitten jätin koristelun siihen. Ajattelin, että koristelua voi myös jatkaa sopivien ideoiden ja helmi-paljetti-vajeen iskiessä. 

-Aune

Kevään vihreä tanssipuku.

Tämän vuoden kevätnäytökseen tein (vain) yhden puvun: pitkän, hulmuhelmaisen kirkkaanvihreän lycramekon, jonka koristeluksi tuli helmiäisvalkoisia helmikukkia. Yhdistelmä on yllättävä mutta mielestäni aika mukava, kun vaaleat helmet rauhoittavat ja raikastavat muuten aika voimakasta pohjaväriä.

Kirjailu söi aika paljon valkoisia helmiä ja paljetteja. Paljetit ostin uutena, ja helmet sain vahnoista varastoista sekä kirppikseltä. Isoja reunahelmiä sain Glitterin oikein massiivisesta tarjouskaulakorusta (5e) ja lisäksi kirppikseltä löytyneestä helmilaukusta (oisko ollut 2e).

Tällaisia applikoitavia helmi/paljettikoristeita en ole vielä kovin paljon tehnyt, ja nyt kokeilin tällaista toteutusta. Sain helmiäishohtoista lycratrikoota jämäpaloina ja ajattelin hyödyntää sitä. Jos nimittäin pohjakangas on kiiltävää ja oikean väristä, sitä ei tarvitse peittää millilleen paljeteilla ja helmillä. Jätinkin ihan reilusti pohjakangasta näkyville monessa kukassa. Käytin kirjontakehystä ja kiinnitin lycran taustalle ohutta huopaa tuomaan ryhtiä. Näin tuli aika paksuja kukkia, mutta mielestäni se tuo kivaa kolmiuotteisuutta lopputulokseen. 

Sitten vain helmeä helmen viereen ja paljettia paljetin viereen. 

Kukkien lomaan ompein yksittäisistä helmistä kiehkuroita tuomaan keveyttä kokonaisuuteen. Kaiken ompelun toteutin näkymättömällä nailonlangalla. Siitä olen lukenut sellaisia huonojakin kokemuksia, että se ei ole kestävää tällaisissa helmikirjailuissa.  Toistaiseksi ei ole yhtään paljettia tai helmeä pudonnut. Se selviää ajan myötä, miten lanka loppujen lopuksi kestää.

Puku ei vaadi oikeastaan koruja ollenkaan, koska pääntie on halterneck-mallinen ja käsissä on irtohihat. Helma on kauniisti kellottuva. 

Itrohihat koristelin simppelisti helmirivillä. Yksityiskohtana tein sormikiinnityksenkin ohuesta kumilangasta ja pienistä helmistä. Sekin on kestänyt ainakin yhden näytöksen, vaikka vähän epäilytti! 

Mekko on nyt kuivumassa pyykkitelineellä, koska se piti pestä kuvien ottamisen jäljiltä. Lycrakangas on sellaista, että jos se kastuu osittain, esimerkiksi vaikka sateen jälkeen märällä ruohikolla, siihen tulee kuivuessa rumat rannut kastuneen alueen reunoille. Piti sitten pestä koko mekko. Ei kannata kuvata pukuja märällä nurtsilla!






-Aune

Näin se tehtiin: Estradiasu

Estradiasun tekeminen itämaiseen tanssiin on pitkäjänteistä ja työlästä mutta erittäin palkitsevaa. Jos ei ole tottunut käsin ompelija, niin tätä tehdessä ainakin harjaantuu. Aiemmin olen laittanut tänne kuvia ja kuulumisia työvaiheista sekä fiilistelykuvia itse valmiista puvusta. Nyt kirjoitan vielä kootusti työvaiheista.



Hame on täyskello ja täyspitkä, paksusta sifongista ommeltu. Siitä kerroin aiemmin täällä.  Hameessa voi olla halkio tai useampia, mutta minä en jättänytkään halkiota hameeseen. Sitä ei ole vielä ehkä niin tottunut esiintymään niin vähissä vaatteissa, että haluaa vähän peittävyyttä :) Hame voisi olla myös ohuemmasta kankaasta ja/tai useampikerroksinen. Toki tähänkin voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen. Kaikista helpoin versio olisi sellainen suora putki, joka on vain kuminauhalla koottu vyötärölle. Kellohame on kuitenkin mielestäni erityisen kaunis liikkuessa. Toki tähän voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen.


Vyön pohja koostuu kahdesta kerroksesta. Alempi kerros on farkkukangasta (kirpputorilta musta farkkuhame 0,2 e) ja päällikerros violetista paitapuserosta (olisiko ollut 50 senttiä). Vyön pohja olisi voinut olla ehkä vieläkin jämäkämpi, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen tuli.




Tässä sovitusta:

Tässä pohja kokonaisena:

Pohjan muodossa on paljon valinnan varaa, ja itse valitsin eteen tuollaisen siron v-mallisen (turkkilaistyylinen - kai) ja taakse pyöreän (egyptiläistyylinen) alareunan korostamaan ei-niin-leveää lantiotani.

Muotolaskoksilla vyön saa istumaan hyvin. Mitä pyöreämpi lantio, sitä syvemmät muotolaskokset tarvitaan.

Huom! Jälkikäteen ajateltuna kannattavampaa voisi olla tehdä vyön pohja kahdessa osassa, etuosa ja takaosa erikseen. Silloin vyötä olisi helpompi myöhemmin tarvittaessa suurentaa tai pienentää.



Yläosan pohja oli lyhyesti sanottuna täydellisesti istuvat mustat rintsikat, jotka päällystin violetilla trikoolla. Päällystäminen kannattaa, vaikka paljetteja tulisi peittävästi, koska jostain väleistä pohjakangas aina vähän pilkistää. Jos löytää suoraan oikean väriset rintsikat, niin niitä ei tietenkään tarvitse päällystää.



Vyön ja yläosan suunnitteluun olisi saanut tuhrattua aikaa loputtomiin. Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, halusin käyttää koristeluun mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Onnistuinkin siinä aika hyvin, kun jaksoin kierrellä kirpputoreja ahkerasti. Huono puoli tässä tietenkin on se, että koristelun materiaalit ovat hyvin sekalaisia, mutta toisaalta olemassaolevat materiaalit sopivasti rajoittavat suunnittelua. Se se vasta vaikeaa mahtaisi olla, että koristelussa olisi täysin rajattomat mahdollisuudet!

Käytännössä suunnittelin ensin vähän yleisilmettä, ja aloin ommella paljetteja kiinni vyöhön ja rintaliiveihin. Tähän piirsin avuksi ääriviivakuvat ylä- ja alaosasta ja monistin niitä itselleni useamman. Niihin oli kätevä luonnostella erilaisia vaihtoehtoja.

Kirppiksillä kierrellessä silmä oppi aika nopeasti etsimään violettia kiiltävää myytävien vaatteiden joukosta. Näistäkin kuvista osa on ollut aiemmin, mutta laitetaan vielä tähänkin.


Helmikoristeinen toppi:

Eurolla bilemekko, jossa isoja strasseja:

Eurolla myös tämä tosi kauniin violetti toppi, jossa runsaasti paljetteja ja helmiä. 

Kahdella eurolla hopeinen leveä paljettivyö, josta riitti kaikkiin hopeisiin isoihin pintoihin paljetteja.

Puolen metrin pätkä sinistä paljettikangasta:

...ja paljon muita vaatteita ja koruja.







...ja toteutus


Luonnostellessa alkoi aika pian tuntua siltä, että nyt pitää vain rohkeasti alkaa ommella niitä paljetteja paikalleen. Ompeluun käytin enimmäkseen läpinäkyvää ompelulankaa. Hyvä oli pitää mielessä, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ja täydellistä tapaa asetella paljetit paikalleen. Suunnitelma eli koko ajan sen mukaan, miltä työ edistyessään alkoi näyttää ja mitä uusia materiaaleja kirpputorit tarjosivat. Esimerkiksi vyö oli lähes valmis, kun löysin aivan täydellisen värisen tumman violetin pajettikirjaillun topin (hinta 1e). Rintaliiveihin sitten laitoin näitä violetteja runsaasti.



Rintaliivien koristelu oli oikeastaan helpompaa kuin vyön, koska liivien muoto ohjaa jonkin verran koristelujen asettelua. Usein oli hyvä aloittaa isojen strassien sommittelusta ja lisätä sitten ympärille helmiä ja paljetteja kehystämään kuviota. Lopuksi sitten piti "vain" täyttää jäljelle jääneet alueet paljeteilla.

Usein asujen koristeluissa on erilaisia "itämaistyylisiä" kiemuroita ja koukeroita. Itse en tällä kertaa halunnut sellaisia, vaan juuri näitä isommista strasseista sommiteltuja kuvioita.

Reunoista sai huolitellun näköiset, kun niihin ompeli viistoon riviin paljetteja ja helmiä kontrastivärillä. 

Hyödyllinen ja kohtalaisen helppo tapa täyttää alueita on ns. sandwich-pistot. Neula kankaan oikealle puolelle, paljetti, pari-kolme helmeä (tai yksi putkihelmi), toinen paljetti, neula kankaasta läpi nurjalle. Kertaa tuhat. 

Aivan viimeiseksi jätin vyön takaosan keskellä olevan alueen, joka on kehystetty pisaran mallisilla strasseilla. Täytin alueen sandwich-pistoilla, ja helmiä laitoinkin kaikkia erilaisia violetteja ja sinisiä. Näin syntyi mukavan elävä pinta. Tällaista en ole nähnyt missään, ja tätä voisi käyttää enemmänkin, vaikka ihan isona taustapintana jossain asussa. Tässä saa ihan tosissaan hyödyntää kaikki loput sekalaiset helmet!

Hapsut

Yläosaan ja vyöhön tuli molempiin helmistä hapsuja. Hapsut olivat lähes viimeinen asia, jonka tein, ja ne olivat yllättävän työläitä. En ehtinytkään tehdä niitä ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta riittävästi kuitenkin. Teen ehkä niitä joskus lisää, niin on runsaampi look. Kaikessa koristelussa ompelu on liimaa parempi tapa kiinnittää helmiä ja paljetteja ja strasseja, koska liimatut tuppaavat irtoilemaan herkemmin. Vihoviimeisten hapsujen kanssa kuitenkin oli jo vähän kiirus, ja viimeistelin päät pikaliimalla. Näin vältyin langan pujottamiselta koko hapsun matkalta takaisin ylös vaatteeseen päättelyä varten.

Jos teen joskus toisen estradiasun itselleni tai jollekin muulle, ompelen ehkä hapsut ensin kiinni johonkin tukevaan nauhaan ja nauhan sitten kiinni vaatteen reunaan. Näin hapsut voi tarvittaessa irrottaa ja siirtää vaikka muuhun vaatteeseen ilman, että niitä tarvitsisi hajottaa atomeiksi.

Hihakkeet 

Hihakkeet ovat aika pikaisesti toteutetut myös, mutta ihan hauskan kuvion sain niihin silti taiteiltua. Tässä sandwich-pistoja on riveissä, kun en halunnut hihakkeisiin isompaa paljettipintaa. Hihakkeet on tehty violetista lycrasta (kirppispaidasta) ja reunaan sisäpuolelle on ommeltu silikonipintainen kuminauha pitämään ne paikallaan tanssin tiimellyksessä. Näihinkin voisin joskus lisätä vielä hapsuja tai jotain liehukkeita.

-Aune

Estradiasu, osa 4. Lisää paljetteja. (ja agilitypainojen korjausta)

Estradiasu etenee hitaasti mutta varmasti.  Paljetteja sain lisää ison määrään eurolla, kun joku möi kirppiksellä violetin paljettikoristeisen topin. Nyt alkaa olla varmaankin kaikkea riittävästi. 

Yläosakin on jo näin pitkällä. Muuten aika helppoa ommeltavaa, mutta kaaritukien kohdalla on vaikeampaa, kun ei saa neulaa liivistä kunnolla läpi.

Paljetitonta pinta-alaa on enää aika vähän, vyön takaosassa eniten. Sen jälkeen reunustukset, yläosan olkaimet sekä roikkuvat koristeen ja sitten on valmista. Kolme viikkoa näytökseen, uskon että ehdin, vaikka hetkellisiä paniikin tunteita on välillä tullutkin...

Itse asiassa otin tähän väliin pienen ylimääräisen projektinkin. Agilityseuramme treenihallilla on paljon hiekkapainoja, jotka ovat ratkeilleet vähän sieltä ja täältä. Ehdotin yhdistyksen johtokunnalle, että suorittaisin talkoovelvoitteeni korjaamalla säkkejä, ja sieltä tuli myöntävä vastaus.

Työläin vaihe on oikeastaan jäljellä olevan hiekan tyhjennys säkeistä ja sitten säkkien huuhtelu ja kuivattelu. Varsinainen ompelu on pikkujuttu. Numeron 90 nahkaneula ja paksu ompelulanka tekevät tehtävänsä. Välillä pitää käyttää käsipyörää, kun on paksuja kohtia, mutta hyvin on kone suoriutunut tähän asti :)

Kahdeksan säkkiä sain korjattua, ja kyllä siihen koko päivä meni. Raskaaksi meinasi käytä paksun kankaan ompelu käsipyörällä, ja vaikeaa oli myös pitää ompelukone puhtaana hiekasta. Parastahan näitä olisi ommella jollain suutarin ompelukoneella, mutta kyllä näihin tavallisella kotikoneellakin sai varmaan vähän lisää käyttöikää. Toivottavasti saumat nyt kestävät, ja toivottavasti ompelukone ei mennyt tukkoon!

-Aune

Estradiasu, osa 3. Kierrätettyä kimallusta.

Tanssipukujen ompelussa alan olla voiton puolella. Ompelukone on nyt vähäksi aikaa nostettu tauolle, ja viikon verran olen ollut tositoimissa estradiasun kanssa. Odotin, että paljettien ja helmien ompelu vyöhön olisi tylsähköä nyhräämistä, mutta itse asiassa se on aika mukavaa puuhaa! 

Tosi paljon paljetteja, helmiä ja ommeltavia strasseja olen löytänyt kirppiksiltä, ja säästöä on tullut. Uutena olen ostanut tähän mennessä vain violettia paljettinauhaa (10 metriä, katsotaan riittääkö...) ja Ebaysta violetteja pisaranmuotoisia ommeltavia strasseja (100 kpl, 3,50 euroa - edullista, mutta väri olisi saanut olla hieman voimakkaampi.)  

Kirppiksiltä ja kavereiden helmivarastoista olenkin saanut sitten vaikka mitä. Kahdella eurolla ostin kirppikseltä parhaat päivänsä nähneen hopeisen paljettivyön. Paljettien purkaminen kävi aika helposti ja nopeasti, kun paljetit olivat nauhoina kiinni vyössä. 

Ommeltavia strasseja sain ison kasan kirppikseltä eurolla löytämästäni bilemekosta. Mekon kangaskin ehkä päätyy uusiokäyttöön. 

Viidelläkymmenellä sentillä oli puolestaan palanen sinistä paljettikangasta (joku oli varmaankin lyhentänyt mekkoa tai hametta ja tähteeksi oli jäänyt puolen metrin palanen kangasta - hyvä kun ei heittänyt pois!) Päävärit puvussa ovat violetti ja hopea, mutta sinistä laitan korostusväriksi kuvioihin. Laskin, että sinistä paljettinauhaa tulee kankaasta noin 10 metriä, ja lisäksi ohuempaa glitternauhaa saman verran. 

Ja sitten se itse vyö. Tältä näyttää vyön pohja levitettynä. Terävä kulma tulee siis eteen, ja pyöreä reuna taakse.

Ja tällaisessa vaiheessa on ompelu.

Nyt näyttää, että ei tule kiire ja paniikki ennen näytöstä. Katsotaan sitten, ompelenko näytöspäivän aamuna vielä viimeisiä paljetteja pukuun!


-Aune

Estradiasun suunnittelua ja ompelua, osa 2.

Olen nyt pitkin kevättä ja kesää haalinut paljetteja, strasseja ja helmiä. Kirpputoreilta, kavereilta ja uutena. Välillä tuntui, että estradiasu ei ikinä valmistu, kun en pääse edes aloittamaan koristelua. 

Nyt olen päässyt aloittamaan paljettien ompelun, ja kahden päivän puurtamisen tuloksena on jo vyön etupuolella runsaasti kimallusta. Tein viisaasti, kun ostin paljettinauhaa, sillä se on melko joutuisaa ommella pinnaksi kankaaseen. Jonkun verran aion tehdä myös yksittäin ommeltavien helmien ja paljettien avulla toisenlaista pintaa, mutta kuppipaljettien kanssa toimii hyvin tällainen tasainenkin. 

Seuraavaksi pitää lisätä hopeaa noille tyhjille alueille. Nyt tuntuu, että kyllä tämä joskus valmistuukin. Montaa päivää peräkkäin vain ei kannata tehdä vain tätä, koska lihakset tulevat kipeiksi käsin ompelusta. 

Näillä kesäkeleillä toisaalta ehtii hyvin ommella paljetteja, ei tuolla ulkona hirveästi viihdy koirakaan...

-Aune

Kesän käsityönä käspaikka

Perinnekäsityöt herättävät monenlaisia ajatuksia. Luoviin ratkaisuihin ja uusiin innovaatioihin tykästyneestä ne tuntuvat menneeseen jämähtäneeltä näperrykseltä. Vieläpä työskentely on niin pikkutarkkaa ja hidasta, että hektiseen yhden-illan-amigurumi-numeron-8-virkkuukoukulla -tyyppisiin käsitöihin tottuneen hermo ei vaan kestä. Ja kuka nyt edes tarvitsisi lakanaansa välipitsejä? 

Mutta. Perinnekäsityöt ovat kauniita. Ne ovat ikkuna aikojen taakse. Juurille. Nämä ajatukset vahvistuivat, kun tein tänä kesänä ensimmäisen karjalaisen käspaikkani. 

Olen ennenkin ajatellut, että olisi hienoa tehdä käspaikka. Ne kun olivat ennen vanhaan arvostetuimpia ja hienoimpia karjalaisen käsityötaidon näytteitä. Nyt sattui niin, että kaveri, jonka kotona olin nähnyt hienon, käspaikattoman ikonikaapin, meni naimisiin. (Tai tarkemmin sanottuna rekisteröi parisuhteensa, mutta häät kuin häät.) Ostin kolme metriä kapeaa pellavakangasta ja aloin hommiin. 

Kyllä siinä ehtikin etupistoja pistellessä miettiä karjalaisnaisten elämää, sen verran pitkään meni käspaikan molempien päiden kirjailuun. Kauan sitten kirppikseltä löydetystä kirjasta Karjalan kirjonta (Stenij, M., Ollila, A. 2. painos. WSOY 1951) löytyi runsaasti malleja, joista yhdistelin tällaisen kokonaisuuden. 

Etupistoja pistellessä saavat myös älynystyrät töitä, kun nurjasta puolesta pitää tulla samanlainen kuin oikeasta. Vain lankojen päättelyt jäävät nurjalle. 

Pitsistä päätin tehdä erikoisemman, ja löysin Lankakomero-blogista neulotun reunapitsin ohjeen. Langaksi sopi puuvillainen Novitan Kotiväki. 

Lopulliseksi pituudeksi tuli noin 2,7 metriä pitsit mukaan luettuna. Yhteen kuvaan en meinannut saada käspaikkaa mahtumaan järkevästi millään. Alla käspaikka on kolmen istuttavalla sohvalla, keskeltä reilusti taitettuna.

Lahjan saajat ilahtuivat kovasti käspaikasta. Eipä ainakaan tule samanlaista vastaan! 

-Aune