Patalaput ladonseinästä

Ikeasta saa paljon asioita, ja sieltä saa myös ladonseinän näköistä tukevaa puuvillakangasta. Tästä kankaasta tein kaverille päällysteen tilanjakajaan, ja ylimääräisistä paloista tein patalaput. 

Toisessa patalapussa on ihan koneella ommeltu lato, ja toinen on koottu kolmion mallisita paloista hauskaksi blokiksi. Sisustuslehdissä on joskus otsikoita, joiden mukaan "värejä on käytetty rohkeasti" tms, ja kuvissa on harmaa-valkoista sisätilaa jossa on yksi haalean violetti sohvatyyny tuomassa sitä "väriä". Niinpä laitoin näihinkin väriä tuomaan vihreät ripustuslenkit. Ensimmäisessä, oikeanpuoleisessa patalapussa ripustuslenkin kiinnitykestä tuli vähän ruttana. Toisessa koetin tehdä ripustuslenkin kiinnityksestä siistimmän. Sisällä patalapuissa on kirppikseltä ostetusta kaulaliinasta leikatut palat.


-Aune

Lisää joulukasseja ja virkatut lasinaluset.

Lisää lahjakasseja on taas valmistunut. Erilaisista pellavaliinoista ja pyyhkeistä on tullut vaaleasävyisiä kasseja. Kuvassa keskellä olevaan kassiin käytin niin hienoa reikäkirjailtua pellavaliinaa, että en meinannut raaskia leikata sitä paloiksi. Koristelua piti vähän hillitä, kun itse kangas oli jo niin koristeellinen. Pieni paidannappi helmiäisvalkoisilla ja kultaisilla siemenhelmillä ympäröitynä oli sopiva koriste. 

Värikkäämpiä kasseja on mennyt retrokahvila Tubaan myyntiin. Jos Joulupuotiin piti olla hillityt värisävyt, niin Tubaan sitten tein mahdollisimman värikästä! 

Mahtavia retrojoululiinoja onkin löytynyt värikkäisiin kasseihin materiaaleiksi. 

Yksi retrojoululiina on ollut jemmassa useamman vuoden odottamassa käyttöä. Liinana sitä ei ole tullut käytettyä, sillä se on aika levoton sekä värien että hieman psykedeelisten kuvioiden suhteen. Esimerkkinä nämä kirkuvan vihreät joululintuset, joiden selässä palaa kynttilä. 

Astetta psykedeelisempiä ovat samaista joululiinaa koristavat kuuset/tontut/mitkälie sekä havujen ympäröimät joulukynttilät, jotka kyllä voisivat olla myös yksisilmäisiä ja monilonkeroisia meri- tai avaruushirviöitä. Tai ehkä Sauron on ollut joulumielellä, ja laittanut Barad-dûrin juhlakuosiin?

Pikkujouluihin virkkasin lahjaksi neljä pipari-lasinalusta, kun ruskeaa villalankaa sattui löytymään.

Ohje on omasta päästä. Yritin tehdä myös sydämen, mutta se olikin vaikeampaa. Tuli niin kulmikas ja epäsymmetrinen sydän, että luovutin. Joskus paremmalla ajalla  - ja ehkä vaikka ohjeen kanssa - kokeilen uudestaan sydämen virkkausta.

-Aune

Pannumyssy pressopannulle

Emme juo itse kahvia, ja koska meillä on myös keittiössä aika vähän pöytätilaa, halusin jokin aika sitten eroon kahvinkeittimestä. Ostin tilalle pressopannun, jolla voi keittää vieraille kahvit.



Pressopannulla tulee kuulemma oikein hyvää kahvia, näin ovat vieraat sanoneet. Itse en pysty arvioimaan, kun se on minusta kuitenkin pahaa...

Kahvina muuten käytän Kaffecentralenin Lauttasaaressa paahdettua Piriste-nimistä kahvia, jota saa Oulusta Kofeiinikomppaniasta. Se jauhetaan ostaessa, ja otan sen pannujauhatuksella, koska se toimii parhaiten tässä pressopannussa. Aikamoista kahvihifistelyä siihen nähden, etten pidä kahvista :)





Uusi juttu tässä koko hommassa on pannumyssy, jonka virkkasin mittojen mukaan juuri tälle pressopannulle sopivaksi. Myssyn teossa täytyy vähän kikkailla, kun tarvitaan reikä kannen tapille ja aukko kaatokahvalle. Kaatonokalle en jättänyt aukkoa, joten myssy pitää aina ottaa pois pannun päältä kun kaataa kahvia.

Kiinnitykseksi ompelin kivat käsin tehdyt keraamiset napit, jotka olen saanut joskus lahjaksi. Nyt niille löytyi sopiva paikka. On muuten mukavaa, kun pitkään säilytellyt napit (tai jokin muu tarvike, kangas tms.), joista tykkää tosi paljon, löytävät juuri sopivan kohteen. Yksivärisessä virkatussa pinnassa nämä pääsevät hyvin oikeuksiinsa, eikä muita koristeita tarvita lainkaan.




Kuvassa muuten näkyy myös pakastimesta otettua sateenkaarikakkua. Leivoin kuusikerroksista sateenkaarikakkua menneen kesän Helsinki Priden piknikille - ja kakku saikin piknikillä ansaitsemaansa huomiota.







-Aune

Täplikkäästä patakintaat.

Muija-kuosi on aina ollut jotenkin erityisen mieluinen Marimekon kuoseista. Niinpä en ole osannut vastustaa kirpputorilla tällaista 70-luvun puuvillamekkoa. (muijaan on yhdistetty toista kangasta, mikähän sen kuosin nimi on?)

Kangas oli miehustasta revennyt parikymmentä senttiä, joten se oli pantu matonkuteiksi-laariin. Repeämä oli helppo ommella umpeen, ja ommelkin jäi juuri laskoksen alle. Mekko on ollut minulla jo kymmenisen vuotta, mutta käytössä se ei ole ollut kuin muutamia kertoja rokkifestareilla ja kesähelteellä yöpaitana. Kankaan ja värin takia en ole kuitenkaan halunnut siitä luopue, vaan olen ajatellut käyttäväni sen johonkin tarkoin harkittuun ompelukseen.


Nyt tuli sitten tarve kunnollisille patakintaille, kun entisissä meinasi aina kädet palaa. Muija-mekko tuli vastaan kangaslaatikkoa penkoessa. Ajattelin, että kun kerran tykkään kankaasta niin paljon, miksi en tekisi siitä sellaista, jota tulee katseltua joka päivä keittiössä.


Vanhat kintaat palvelivat vielä mallina kappaleiden leikkaamisessa.

Nyt halusin kunnon paksut kintaat, joissa ei varmasti kädet pala. Onhan niitä kaupassa sellaisia ohuehkoja mutta hyvin eristäviä huopakankaita, mutta minulla oli säästössä sentin paksua huovutettua huopalevyä. Huopa on syntynyt joskus luontoleirillä villoista, jotka ovat jääneet huovutuksessa tähteeksi. Yhtä kaunis kuin Shrekin oksennus, mutta palvelee hyvin patakintaiden sisällä.

Muijasta tein päällisen lisäksi vuorin, niin ei hanskat kutita leipojan käsiä. Paksun villan ompelu oli melko tuskallista, mutta Husqvarna selvisi kotoksesta. Aika monta kertaa piti myös purkaa ja ommella uusiksi, että huopaosasta, vuorista ja päällisestä tuli samankokoiset ja -malliset. 

Kintaat ovat jo olleet käytössä, ja hyvät ne kyllä ovat. Vähän kömpelöt ne tietenkin ovat kun huopa oli niin paksua, mutta eipä niillä tarvitse pikkutarkkoja tehtäviä hoitaakaan.

En osaa päättää, kumpi on suosikkini, se jossa on ornamettikangas reunassa vai kenties toinen, jossa ornamenttikangas on pitkittäin kämmenselässä.

-Aune