Ristipistelyä

Kesällä kunnostauduin ristipistoissa, ja tulipa nuoruus mieleen! 

Ensinnäkin mummilta perityssä käsilaukussa oli tahra, joka ei lähtenyt pois. Ensin ajattelin peittää sen laakapistokirjonnalla - ristipistot kun ovat niin kovin rajoittuneita mukamas. Mutta laukun kangas on juuri sopivan karkeaa palttinakudoksista puuvillaa, että se suorastaan vaati nimenomaan ristipistoja. Kuvaksi valikoitui mököttävä Grumpy Cat (joka muuten on saanut oman näköisversion Madame Tussaud'siin. )

Maailmanlaajuisesta tietoverkosta löydetyssä mallissa oli vielä teksti "I hate balloons!". Toisessa versiossa kissa taas urputti, että " So now I'm a cross stitch. I hate cross stitch!". Päätin kuitenkin antaa kuvan urputtaa puolestaan. 

Eikä siinä vielä kaikki: toissa kesänä tarvikepakettina ostettu ja aloitettu "Fishy on a Dishy" tuli myös valmiiksi. Tarvikepaketit ovat toki käteviä, mutta sitten kun osa langoista katoaa ja pitää lähteä ostamaan tilalle kokonaiset niput, homma viivästyy. Valmista kuitenkin tuli. Pakkauksessa oli mukana pahvikehys, mutta kala on niin pieni ja sievä, että saatanpa laitattaa sen ihan oikeisiin kehyksiin jossain vaiheessa. 

Ensimmäinen ristipistotyöni (olisinko ollut jotain 12?) oli tällainen vaatimaton kukkakori. Joku voisi sanoa, että on minulle tyypillistä aloittaa jonkin uuden asian opettelu mieluummin vaikeasta päästä. Kukkakori tuli liian alas, joten lisäsinpä ilmatilaan pörriäisiä! 

-Aune

Keväänvihreä pikkulaukku

Sain lahjaksi ihanan vihreän huopapussukan, johon juuri sopii samanvihreä puhelimeni. Ajatuksissa oli jo jonkin aikaa ollut pikkulaukku, johon saisi puhelimen silloin kun mukaan ei tarvitse ottaa muuta ja puhelin ei mene taskussa. 

Halusin siis ommella pussukkaan hihnan. Halusin kuitenkin, että pussia voi käyttää myös ilman hihnaa, vaikka kukkarona isomman laukun sisällä. Juuri kun olin luopumassa toivosta, että löytäisin kirppikseltä sopuhintaisen laukun, josta voisi ottaa lukot ja D-lenkit, vastaan tuli 50 sentillä turkoosi tekonahkalaukku. Bingo!  

Turkoosikin laukku on vielä tallessa, pitää katsoa saisiko siitä vielä jotain keksittyä. 

Hihnaksi kokeilin ensin sellaista, että leikkasin vihreästä trikoopaidasta matonkudetta ja punoin niistä litteän hihnan. Lopputulos oli kuitenkin jotenkin kömpelö, joten teinkin hihnan ihan vain kankaasta ompelemalla. Hyvä tuli. Oikeastaan parempikin näin, huomio kiinnittyy nyt enemmän itse laukkuun, jossa on kiva lintukuvio. 

  

Uuden laukun kanssa on hyvä mennä kesää kohti!

-Aune

Treenikassi ja tanssipukuja

Elokuussa olen mukana Niilin Neito ry:n järjestämässä itämaisen tanssin näytöksessä. Pukujen ompelu on täydessä vauhdissa, mutta valmiita pukuja en paljastakaan ennen näytöstä! 

Uuden treenikassin voin kyllä paljastaa. Ostin viime syksynä pienestä tilkkukangaspuodista muutaman kivan tilkkukankaan, ja nyt tuli mieleeni, että tämä yksi niistä on kuosiltaan juuri sopiva itämaisen tanssin treenikassiksi! 

Sivussa on tasku kännykälle. Piilotin taskun reunat kantohihnojen alle. Taskun yläreunaan löytyi pätkä ruskeaa satiininauhaa - että on jotain kiiltävää, kun sisältönäkin on paljon kiiltävä...

Kassiin mahtuu sopivasti tossut, huivit ja muut tanssivermeet. 

Kimallukset, paljetit ja muut lurexit eivät ole yleensä kuuluneet valikoimaani, mutta kyllä niihinkin näköjään alkaa tottua. Näytösasuissa muutenkin pitää muistaa, että ne eivät olekaan tarkoitettu tavalliseen käyttöön. Jos puku nayttää järkyttävän yliampuvalta, se on todennäköisesti erittäin hyvä näytösasuksi - pukuja ei ole tarkoitus katsella kymmenen sentin vaan kymmenen metrin päästä.



Tässä muutamia kankaita...

...ja vilaus gypsy-tanssin hameesta, jonka treeniversion olenkin esitellyt aiemmin täällä.  Tästä hameesta kirjoitan varmasti vielä myöhemmin lisää, on nimittäin ompelun kannalta melekonen mekko. 

Estradipuku on myös suunnitteilla, mutta ensin pitää tehdä keskeneräiset valmiiksi.


-Aune

Nopea namipussukka ja kätevät kynsikkäät

Kesällä kun vaatetus kevenee, niin aina ei ole koiran kanssa ulkoillessa vaatteissa isoja taskuja. Ja nameja pitää olle mukana, ainakin jos Viimalta kysytään.  Koiratarvikekaupoista saa monenlaisia hienoja pussukoita, jotka kiinnitetään useimmiten klipsillä tai lenkillä vyölle. 

Ideaan tähän pussiin, jossa on vyö mukana, sain tarpeettomasta, vähän liian pienestä farkkuhameesta. Sopivan rento namipussi vöineen syntyi, kun leikkasin vain takataskun ja vyötärökaitaleen irti hameesta. Vyötärökaitaletta jatkoin pätkällä farkkukangasta, johon liitin vielä kuminauhaa joustavuuden lisäämiseksi.

Jos olisi juuri sopivan mittainen vyötärökaitale jo valmiiksi, tämä olisi vielä helpompi. Ja jälkeenpäin ajattelin, että taskuakaan ei olisi tarvinnut leikata irti ja sitten ommella taas kiinni vyöhön, senhän olisi voinut jättää vain kiinni vyöhön. Silloin tämä olisi ollut todellinen no-sew -käsityö!



Farkkutaskuun lisäsin vuorin ulkoilukankaasta, niin ei sotkeennu nameista. Tällainen tasku on tosi helppo ja kätevä laittaa vyötärölle lähtiessä. Tätä voi käyttää vaikka kesämekon kanssa, kunhan tässä kesämekkokelit alkavat. En huolitellut leikattuja reunoja, joten ne vähän rispaantuvat, mutta sehän sopii rentoon tyyliin.

Viima hoksasi heti, mistä on kyse. (No, onhan sillä kuono!)

Kuvauspalkkaa:

***



Nämä kynsikkäät, joilla voi vaikka soittaa maniskaa koleassa säässä, puolestaan valmistuivat jo syksyllä neulekahvilassa. Ne on neulottu Novita Otava-langasta, joka on osaksi kierrätysvillaa.

Raidallisten käsineiden neulominen samankokoisiksi on helppoa, kun voi vain laskea raidoista, milloin pitää aloittaa sormet.


Paitsi, jos katsoo vain, että vihreän jälkeen alkaa sormet, eikä tule laskeneeksi, monennenko vihreän jälkeen.

Ensin nimittäin tuli toisesta lyhyenläntä hansikas...



Kyllä potutti purkaa valmiit sormet liian lyhyeksi jääneestä kynsikkäästä, mutta tuli niistä sitten lopulta valmiit.

Nyt voi kiikaroida lintuja viileälläkin säällä.






-Aune

Sammaleenvihreää

Hei, mitä ex-kämppiksen takatasku tekee blogissa?

Se tekee blogissa sitä, että se on nykyään vakosamettilaukun sivutasku! 

Aikoinaan asuin siis tämän kämppiksen kanssa, joka muutti Ruotsiin ja jätti jälkeensä kaikenlaista tavaraa, jota ei enää tarvinnut. Esimerkiksi sammaleenvihreät sammarit. Kangas on suurimmalta osin kulunut moniin pieniin ompeluksiin, mutta säästin hyvän takataskun vastaisuuden varalle.



Kun sitten opintojen edetessä tuli tarve tukevalle laukulle, johon voi lastata kirjastosta puolitusinaa filosofista klassikkoa, mutta joka myös näyttäisi tyylikkäältä filosofian hyllyväleissä haahuillessani, vanha sammarien tasku antoi idean sammarilaukkuun. Laukussa on taskullisen palan lisäksi toista, vähän erisävyistä samettia. Pohjan vahvistin rikki menneen Kånken-repun taustavahvikkeella, ja yläosaan löytyi kangas vanhojen kangashousujen lahkeista.

Laukussa on tukevasta puuvillakankaasta myös vuori, jossa pari sisätaskua. Liian vaikea valokuvata, mutta on ne siellä ne taskut!

Suoraan ylhäältä otetussa kuvassa näkyy myös vetoketju, joka on niinikään ratkottu jostain vanhasta vaatteesta. Ompelin vetskarin kangaskaistaleiden väliin, ja muodostuneen suorakaiteen sujautin varsinaisen laukun yläreunan päärmeen väliin. Tai "sujauttaminen" kuulostaa ehkä liian helpolta, enemmän se oli "ähertämistä" tai "sullomista".


Hihnaa varten päällystin ripsinauhan vihreällä kankaalla, ja kirppikseltä löytyi sopivia solkia säätösysteemiin. Ripsinauha taisikin olla ainoa asia, joka täytyi ostaa ihan uutena.


Oikein kelvollinen laukku tuli, vaikka monen paksun kangaskerroksen ompelu on aina melko kinkkistä.


-Aune

Seitsemän solmiota muuttuivat yhdeksi olkalaukuksi!

Solmioissa on usein hauskoja kuoseja: vinoja raitoja, hienoja ornamentteja tai sarjakuvasankareita. Siksi niiden uusiokäyttö on kiinnostavaa. Ne voivat muuttua esimerkiksi tilkkutyömateriaaliksi tai ruusukkeiksi.

Kirppiksellä solmiot maksoivat 50 senttiä kappale, mutta kysymällä sain kymmenen solmiota 3 eurolla. Kannattaa siis tinkiä! (Sarjakuvasankareita ei ollut nyt tarjolla. Okei, oli siellä South Park -aiheinen kravatti, mutta se ei oikein miellyttänyt.)

En halunnut jostain syystä silpoa solmioita, ja sain ajatuksen niiden punomisesta korimaiseksi pinnaksi. Lopputuloksena oli tällainen laukku. 

Julkisivu on solmioista punottu pinta. Sen alla, samoin kuin laukun takapuolella, on liituraitakangasta kirppisbleiseristä, jonka vuorikankaasta on myös laukun vuori. Solmioiden kapeista päistä sai oivat hihnat ja huolittelukaitaleen laukun yläreunaan.

Tässä hauska yksityiskohta: Kansallis-Osake-Pankin (kyllä, näin se kirjoitetaan!) logo brodeerattuna solmioon. Onkohan ollut pankinjohtajalla vai ihan vain konttorityöntekijällä... Tietyllä tavalla ajankohtainen joka tapauksessa.

Tässä näkyy vielä laukkua takaa: liituraitakangas ja yläreunan huolittelu. Laukussa ei ole vielä minkäänlaista kiinnitystä. Vetoketjua yritin, mutta ei oikein tullut hyvä. Nepparit voisivat toimia parhaiten. 

-Aune