Ulkoiluhaalari koiralle

Tarve koiran haalarille tuli alun perin ihan sääolosuhteista: talvella lumi paakkuntuu joskus pahasti kainaloihin ja tassuihin. Haalari ehkäisee lumipaakkujen syntymistä. Nyt haalarille tuli äkkiä tarvetta myös siksi, että Viima kävi sterilointileikkauksessa, ja leikkaushaavaa täytyy suojella lialta ja kastumiselta alkuvaiheessa.



Ompelin haalarin ulkoilukankaasta käsityölehden kaavalla, mutta sitä piti muutella aika paljon. Kaikki koirat ovat niin eri mallisia. Ensin piti tehdä lakanakankaasta sovitusversio. Lopullisesta puvustakin tuli hieman liian lyhyt, mutta menettelee se kuitenkin. Selässä oleva avovetoketju helpottaa pukemista. Jos ei ole värin suhteen nirso, niin ulkoilukankaita voi saada tosi halvalla. Tämä sinapinkeltainen kangas maksoi 2e/m. Lahkeensuut ja pääntie on reunustettu kaitaleilla kierrätysfleecestä.

-Aune

Lisää joulukasseja ja virkatut lasinaluset.

Lisää lahjakasseja on taas valmistunut. Erilaisista pellavaliinoista ja pyyhkeistä on tullut vaaleasävyisiä kasseja. Kuvassa keskellä olevaan kassiin käytin niin hienoa reikäkirjailtua pellavaliinaa, että en meinannut raaskia leikata sitä paloiksi. Koristelua piti vähän hillitä, kun itse kangas oli jo niin koristeellinen. Pieni paidannappi helmiäisvalkoisilla ja kultaisilla siemenhelmillä ympäröitynä oli sopiva koriste. 

Värikkäämpiä kasseja on mennyt retrokahvila Tubaan myyntiin. Jos Joulupuotiin piti olla hillityt värisävyt, niin Tubaan sitten tein mahdollisimman värikästä! 

Mahtavia retrojoululiinoja onkin löytynyt värikkäisiin kasseihin materiaaleiksi. 

Yksi retrojoululiina on ollut jemmassa useamman vuoden odottamassa käyttöä. Liinana sitä ei ole tullut käytettyä, sillä se on aika levoton sekä värien että hieman psykedeelisten kuvioiden suhteen. Esimerkkinä nämä kirkuvan vihreät joululintuset, joiden selässä palaa kynttilä. 

Astetta psykedeelisempiä ovat samaista joululiinaa koristavat kuuset/tontut/mitkälie sekä havujen ympäröimät joulukynttilät, jotka kyllä voisivat olla myös yksisilmäisiä ja monilonkeroisia meri- tai avaruushirviöitä. Tai ehkä Sauron on ollut joulumielellä, ja laittanut Barad-dûrin juhlakuosiin?

Pikkujouluihin virkkasin lahjaksi neljä pipari-lasinalusta, kun ruskeaa villalankaa sattui löytymään.

Ohje on omasta päästä. Yritin tehdä myös sydämen, mutta se olikin vaikeampaa. Tuli niin kulmikas ja epäsymmetrinen sydän, että luovutin. Joskus paremmalla ajalla  - ja ehkä vaikka ohjeen kanssa - kokeilen uudestaan sydämen virkkausta.

-Aune

Lieriötyynylle uusi päällinen.

Tein tilaustyönä uuden päällisen lieriönmalliselle sohvatyynylle. Luonnonvalkoisella verhoilukankaalla päällystettynä tyynystä tuli kuin uusi.



Sintti-kissakin suostui kuvaan.

Vetoketju helpottaa elämää, kun päällisen voi irrottaa ja pestä.

Samasta kankaasta sai hyvät tereet kiertämään reunoja. Näin tyynystä tuli ryhdikkäämmän näköinen. Vaikka Sintille on vissiin ihan sama. 

Tässä vielä tyyny ennen uutta päällistä:

Oli siis jo aikakin laittaa uusi. Ei tarvinnut kuitenkaan hyvää tyynyä heittää pois.



-Aune

Sukat sivarille.

Nyt lähti villasukat Tuntemattomalle Sivarille. Yhdistin mustaan sukkalankaan Eilan kasvi- ja sieniväreillä värjäämiä lankoja, ja ne toivatkin vähän pirteyttä mustiin sukkiin. Toivottavasti koko on sopiva, eikä liian leveä. 

Sivarisukkaprojektiin ehtii vielä mukaan!
http://sivarisukka.blogspot.fi




-Aune

Lisää lahjakasseja...

Lisää lahjakasseja on valmistunut, kun edellisistä on iso osa jo ostettu. 

Koristeiden tekeminen on mukavaa, sillä ne viimeistelevät ja tekevät jokaisesta kassista uniikin. Erityisesti tykkään tuosta pikkukassista, johon keksin koristelussa käyttää hyväksi sydänkankaan kuosia. Nostin esille yhden kuosissa toistuvista sydämistä valkoisilla ja kultaisilla helmillä. Tätä en melkein olisi raaskinut laittaa myyntiin! 

Muutama värikylläisempikin kassi pääsi kuvaan. 

Kangasjojot, rusetit, pienet helminauhat ja ihan vain nappirykelmät tuovat pientä juhlavuutta kasseihin. 

Mielenkiintoista on myös kokeilla eläväksi kudotun pellavapinnan yhdistämistä hieman kimaltaviin lasihelmiin. Tämä pellavaliina oli niin taidokkaasti kudottu, että sitä en kertakaikkiaan voinut jättää kirpputorille!

-Aune

Lahjakasseja ja valkoista joulun odottelua.

Ensin meinasin kirjoittaa, että "valkoisen joulun odottelua", mutta tuollahan on jo juuri sen verran lunta, että maa on valkoinen. Mukavaa!


Olen jo tehnyt joulukäsitöitä ja aloitin jo lokakuun puolella salaa korttiaskartelujakin. Useampana jouluna olen pyöritellyt mielessä ideaa kestolahjakasseista, jotka voisi aina laittaa eteenpäin seuraavalle lahjan saajalle. Hiukkasen välillä ahdistaa se lahjapaperin ja muun pakkausmateriaalin määrä, joka joka joulu menee roskiin. Kaikki eivät edes laskosta papereita talteen ja käytä seuraavana vuonna uudelleen. Meillä joskus ehkä naurettavankin pienet paperin riekaleet ja nauhanpätkät pannaan tarkasti säästöön.

Nyt rupesin tosissaan toteuttamaan projektia, ja teen näitä ihan myyntiin asti pienen määrän. Kaikki kankaat ovat kierrätettyjä vanhoja liinoja ja verhoja, omista varastoista ja kirppikseltä.


Tässä kuvassa on pari tällaista vaaleansävyistä, viini-, glögi- tai skumppapullolle mitoitettua kassia. Tein myös neliskanttisempia kasseja sekä värikkäämpiä, retrohenkisiä kasseja. Suunnitteilla on omaan käyttöön myös jättisäkki aattoiltaa varten!

Jokaiseen kassiin laitan jonkin pienen koristeen kankaasta, nauhoista, helmistä ja napeista. Tosi sieviä kasseja, joiden avulla lahjoihin saa tyyliä!

-Aune

Näin se tehtiin: Estradiasu

Estradiasun tekeminen itämaiseen tanssiin on pitkäjänteistä ja työlästä mutta erittäin palkitsevaa. Jos ei ole tottunut käsin ompelija, niin tätä tehdessä ainakin harjaantuu. Aiemmin olen laittanut tänne kuvia ja kuulumisia työvaiheista sekä fiilistelykuvia itse valmiista puvusta. Nyt kirjoitan vielä kootusti työvaiheista.



Hame on täyskello ja täyspitkä, paksusta sifongista ommeltu. Siitä kerroin aiemmin täällä.  Hameessa voi olla halkio tai useampia, mutta minä en jättänytkään halkiota hameeseen. Sitä ei ole vielä ehkä niin tottunut esiintymään niin vähissä vaatteissa, että haluaa vähän peittävyyttä :) Hame voisi olla myös ohuemmasta kankaasta ja/tai useampikerroksinen. Toki tähänkin voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen. Kaikista helpoin versio olisi sellainen suora putki, joka on vain kuminauhalla koottu vyötärölle. Kellohame on kuitenkin mielestäni erityisen kaunis liikkuessa. Toki tähän voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen.


Vyön pohja koostuu kahdesta kerroksesta. Alempi kerros on farkkukangasta (kirpputorilta musta farkkuhame 0,2 e) ja päällikerros violetista paitapuserosta (olisiko ollut 50 senttiä). Vyön pohja olisi voinut olla ehkä vieläkin jämäkämpi, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen tuli.




Tässä sovitusta:

Tässä pohja kokonaisena:

Pohjan muodossa on paljon valinnan varaa, ja itse valitsin eteen tuollaisen siron v-mallisen (turkkilaistyylinen - kai) ja taakse pyöreän (egyptiläistyylinen) alareunan korostamaan ei-niin-leveää lantiotani.

Muotolaskoksilla vyön saa istumaan hyvin. Mitä pyöreämpi lantio, sitä syvemmät muotolaskokset tarvitaan.

Huom! Jälkikäteen ajateltuna kannattavampaa voisi olla tehdä vyön pohja kahdessa osassa, etuosa ja takaosa erikseen. Silloin vyötä olisi helpompi myöhemmin tarvittaessa suurentaa tai pienentää.



Yläosan pohja oli lyhyesti sanottuna täydellisesti istuvat mustat rintsikat, jotka päällystin violetilla trikoolla. Päällystäminen kannattaa, vaikka paljetteja tulisi peittävästi, koska jostain väleistä pohjakangas aina vähän pilkistää. Jos löytää suoraan oikean väriset rintsikat, niin niitä ei tietenkään tarvitse päällystää.



Vyön ja yläosan suunnitteluun olisi saanut tuhrattua aikaa loputtomiin. Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, halusin käyttää koristeluun mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Onnistuinkin siinä aika hyvin, kun jaksoin kierrellä kirpputoreja ahkerasti. Huono puoli tässä tietenkin on se, että koristelun materiaalit ovat hyvin sekalaisia, mutta toisaalta olemassaolevat materiaalit sopivasti rajoittavat suunnittelua. Se se vasta vaikeaa mahtaisi olla, että koristelussa olisi täysin rajattomat mahdollisuudet!

Käytännössä suunnittelin ensin vähän yleisilmettä, ja aloin ommella paljetteja kiinni vyöhön ja rintaliiveihin. Tähän piirsin avuksi ääriviivakuvat ylä- ja alaosasta ja monistin niitä itselleni useamman. Niihin oli kätevä luonnostella erilaisia vaihtoehtoja.

Kirppiksillä kierrellessä silmä oppi aika nopeasti etsimään violettia kiiltävää myytävien vaatteiden joukosta. Näistäkin kuvista osa on ollut aiemmin, mutta laitetaan vielä tähänkin.


Helmikoristeinen toppi:

Eurolla bilemekko, jossa isoja strasseja:

Eurolla myös tämä tosi kauniin violetti toppi, jossa runsaasti paljetteja ja helmiä. 

Kahdella eurolla hopeinen leveä paljettivyö, josta riitti kaikkiin hopeisiin isoihin pintoihin paljetteja.

Puolen metrin pätkä sinistä paljettikangasta:

...ja paljon muita vaatteita ja koruja.







...ja toteutus


Luonnostellessa alkoi aika pian tuntua siltä, että nyt pitää vain rohkeasti alkaa ommella niitä paljetteja paikalleen. Ompeluun käytin enimmäkseen läpinäkyvää ompelulankaa. Hyvä oli pitää mielessä, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ja täydellistä tapaa asetella paljetit paikalleen. Suunnitelma eli koko ajan sen mukaan, miltä työ edistyessään alkoi näyttää ja mitä uusia materiaaleja kirpputorit tarjosivat. Esimerkiksi vyö oli lähes valmis, kun löysin aivan täydellisen värisen tumman violetin pajettikirjaillun topin (hinta 1e). Rintaliiveihin sitten laitoin näitä violetteja runsaasti.



Rintaliivien koristelu oli oikeastaan helpompaa kuin vyön, koska liivien muoto ohjaa jonkin verran koristelujen asettelua. Usein oli hyvä aloittaa isojen strassien sommittelusta ja lisätä sitten ympärille helmiä ja paljetteja kehystämään kuviota. Lopuksi sitten piti "vain" täyttää jäljelle jääneet alueet paljeteilla.

Usein asujen koristeluissa on erilaisia "itämaistyylisiä" kiemuroita ja koukeroita. Itse en tällä kertaa halunnut sellaisia, vaan juuri näitä isommista strasseista sommiteltuja kuvioita.

Reunoista sai huolitellun näköiset, kun niihin ompeli viistoon riviin paljetteja ja helmiä kontrastivärillä. 

Hyödyllinen ja kohtalaisen helppo tapa täyttää alueita on ns. sandwich-pistot. Neula kankaan oikealle puolelle, paljetti, pari-kolme helmeä (tai yksi putkihelmi), toinen paljetti, neula kankaasta läpi nurjalle. Kertaa tuhat. 

Aivan viimeiseksi jätin vyön takaosan keskellä olevan alueen, joka on kehystetty pisaran mallisilla strasseilla. Täytin alueen sandwich-pistoilla, ja helmiä laitoinkin kaikkia erilaisia violetteja ja sinisiä. Näin syntyi mukavan elävä pinta. Tällaista en ole nähnyt missään, ja tätä voisi käyttää enemmänkin, vaikka ihan isona taustapintana jossain asussa. Tässä saa ihan tosissaan hyödyntää kaikki loput sekalaiset helmet!

Hapsut

Yläosaan ja vyöhön tuli molempiin helmistä hapsuja. Hapsut olivat lähes viimeinen asia, jonka tein, ja ne olivat yllättävän työläitä. En ehtinytkään tehdä niitä ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta riittävästi kuitenkin. Teen ehkä niitä joskus lisää, niin on runsaampi look. Kaikessa koristelussa ompelu on liimaa parempi tapa kiinnittää helmiä ja paljetteja ja strasseja, koska liimatut tuppaavat irtoilemaan herkemmin. Vihoviimeisten hapsujen kanssa kuitenkin oli jo vähän kiirus, ja viimeistelin päät pikaliimalla. Näin vältyin langan pujottamiselta koko hapsun matkalta takaisin ylös vaatteeseen päättelyä varten.

Jos teen joskus toisen estradiasun itselleni tai jollekin muulle, ompelen ehkä hapsut ensin kiinni johonkin tukevaan nauhaan ja nauhan sitten kiinni vaatteen reunaan. Näin hapsut voi tarvittaessa irrottaa ja siirtää vaikka muuhun vaatteeseen ilman, että niitä tarvitsisi hajottaa atomeiksi.

Hihakkeet 

Hihakkeet ovat aika pikaisesti toteutetut myös, mutta ihan hauskan kuvion sain niihin silti taiteiltua. Tässä sandwich-pistoja on riveissä, kun en halunnut hihakkeisiin isompaa paljettipintaa. Hihakkeet on tehty violetista lycrasta (kirppispaidasta) ja reunaan sisäpuolelle on ommeltu silikonipintainen kuminauha pitämään ne paikallaan tanssin tiimellyksessä. Näihinkin voisin joskus lisätä vielä hapsuja tai jotain liehukkeita.

-Aune

Pannumyssy pressopannulle

Emme juo itse kahvia, ja koska meillä on myös keittiössä aika vähän pöytätilaa, halusin jokin aika sitten eroon kahvinkeittimestä. Ostin tilalle pressopannun, jolla voi keittää vieraille kahvit.



Pressopannulla tulee kuulemma oikein hyvää kahvia, näin ovat vieraat sanoneet. Itse en pysty arvioimaan, kun se on minusta kuitenkin pahaa...

Kahvina muuten käytän Kaffecentralenin Lauttasaaressa paahdettua Piriste-nimistä kahvia, jota saa Oulusta Kofeiinikomppaniasta. Se jauhetaan ostaessa, ja otan sen pannujauhatuksella, koska se toimii parhaiten tässä pressopannussa. Aikamoista kahvihifistelyä siihen nähden, etten pidä kahvista :)





Uusi juttu tässä koko hommassa on pannumyssy, jonka virkkasin mittojen mukaan juuri tälle pressopannulle sopivaksi. Myssyn teossa täytyy vähän kikkailla, kun tarvitaan reikä kannen tapille ja aukko kaatokahvalle. Kaatonokalle en jättänyt aukkoa, joten myssy pitää aina ottaa pois pannun päältä kun kaataa kahvia.

Kiinnitykseksi ompelin kivat käsin tehdyt keraamiset napit, jotka olen saanut joskus lahjaksi. Nyt niille löytyi sopiva paikka. On muuten mukavaa, kun pitkään säilytellyt napit (tai jokin muu tarvike, kangas tms.), joista tykkää tosi paljon, löytävät juuri sopivan kohteen. Yksivärisessä virkatussa pinnassa nämä pääsevät hyvin oikeuksiinsa, eikä muita koristeita tarvita lainkaan.




Kuvassa muuten näkyy myös pakastimesta otettua sateenkaarikakkua. Leivoin kuusikerroksista sateenkaarikakkua menneen kesän Helsinki Priden piknikille - ja kakku saikin piknikillä ansaitsemaansa huomiota.







-Aune

Gypsy-asu

Gypsy-tanssin hameesta oli määrä tulla kaksinkertainen kello, eli kahdesta täydestä ympyrästä koostuva kellohame. Hame toteutettiin kolmesta osasta niin, että ylin osa muodostui kellohameen tavoin ympyrästä ja kaksi alempaa osaa suorista kaitaleista, jotka ommeltiin rimpsuiksi. 

Kankaan menekki oli hyvin vaikea arvioida. Kukkakangasta oli aivan liian vähän, ja sitä riitti ainoastaan yksinkertaiseen kelloon. Punaista satiinia sen sijaan jäi valtavasti yli, vaikka kuinka koitin laskea kankaan menekkiä tarkkaan. Arvelen syyksi muun muassa sen, että olin laskenut määrän tuplakellolle, ja kun kukkakankaasta tuli vain yksinkertainen kello, ei keltaista ja punaistakaan voinut laittaa ihan niin paljon kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi pitänyt. Kun helman ympärysmitta lähentelee kahtakymmentä metriä, pienetkin heitot kertautuvat kummasti. 

Tavallaan harmittaa, että hame oli niin isotöinen ja ei voinut tehdä kunnon tuplakelloa, mutta sille ei mahda enää mitään. 

Kunnon tuplakellohame nousisi molemmilta sivuilta pään yläpuolelle asti. Tästä kuvasta näkee hyvin, että kukkaosa ei anna enää myöten. (Jos joskus tulee ajankohtaiseksi ja löytyy joku hyvä kangas, kukkakankaan tilalle voi vielä ommella tuplakellon.)

Ompelin näitä hameita kaikkiaan kolme, ja aikaa siinä kyllä vierähti monta monta päivää. Keltaista kangasta rypytin niin, että yhdestä metristä kangaskaitaletta tuli reilu puoli metriä rimpsua. Punaisesta puolestaan tuli yhdestä metristä noin 30 cm rimpsua.  

Tanssin alussa helma koottiin hauskaksi pyrstöksi...

....josta se sitten ensimmäisessä kertosäkeessä avattiin täyteen mittaansa.

Yläosa on simppeli, punaista kiiltävää lycraa. Alareunaan kiinnitetty silikonikuminauha pitää puseron paikoillaan pirueteissa. Terassilla otetuissa kuvissa unohtui näköjään kukkakoriste: mustasta satiinista ompelin vielä rinnukseen ruusun. 

Käsittelin hameet sähköisyyttä vähentävällä suihkeella, koska varsinkin talvipakkasella polyestersatiini on aika hankala käsitellä. 

-Aune

Tanssijan pelastus: silikoni!

Shakiran Te Aviso Te Anuncio -kappaleeseen tehty vauhdikas ja seksikkään dramaattinen koreografia sai lisätehoa asuista, joissa oli housut hopeamustaa discolycraa ja paita joustavaa paljettipitsiä. 

Lycrakangas, joka on materiaalina suurimmassa osassa näytösvaatteista, on liukasta, ja paidan helman pitäisi tanssiessakin pysyä housun tai hameen kauluksen alla eikä lähteä lepattelemaan. Perinteinen ratkaisu tähän on ommella paidasta body, eli joko ommella se kiinni alushousuihin tai sitten lisätä siihen erillinen haarakiila. Ja silloin pitääkin miettiä, miten se sitten puetaan päälle. Etenkin jos on näyttävämpi lantio, alakautta pukeminen voi olla hankalaa, ja muutenkin minä ja muutama muu tanssija pidimme haarakiilasysteemiä vähän epämukavana ajatuksena.





Onneksi löysin ompelutarvikekaupasta silikonipintaisen kuminauhan. Pelastus. Sitä laitoinkin sitten joka ikiseen pukuuni. Kun ompelin paidan helmaan silikonikuminauhan, se piti paidan hyvin paikallaan vaikka koreografiaan kuului ties mitä käsien nosteluja, lonkan pudotuksia ja isoja lantioympyröitä. Tässä lähikuvassa punaisen lycrapaidan helmaa. Koko asun esittelen myöhemmin.

Myös muuhun kuin paidanhelmaan silikonikuminauha oli oivallista. Myös lyhyemmän yläosan alareunaan sitä meni, samoin aiemmin esitellyn kultaisen mekon yläreunaan jämäköittämään ja pitämään mekkoa paikallaan.






Estradiasuunkin meni nauhaa kahteen paikkaan:  rintaliivien kuppien sisälle (koska pelkään aina, että tavara ei pysykään kupeissa) sekä hihakkeiden reunaan sisäpuolelle. Myös olkaimiin sitä voisi varmasti laittaa, jos ne tuppaisivat liikuskelemaan tanssiessa liikaa.

Kun seuraava näytös joskus lähestyy, tilaan valmiiksi itselleni silikonipintaista kuminauhaa koko rullan!


-Aune

Vohvelipyyhkeistä kylpytakki

Kuka muu inhoaa paksuja, raskaita froteekylpytakkeja, joiden hihat ovat aina tiellä ja vyökin on niin jäykkä ja paksu ettei se pysy kiinni?


Minulla on menossa jo toinen kietaisumekon kaavalla tehty vohvelikankainen kylpytakki. Tämä on malliltaan kapeampi kuin kylpytakit, ja hihat ovat 3/4-mittaiset ja myös kapeat. Tämä päällä voi saunan jälkeen hengailla aivan rauhassa ilman, että se alkaisi ahistaa.



Mummolan kaapista ja kirppiksiltä kokosin ensin kasan vohvelipyyhkeitä.

Värjäsin pyyhkeet Dylonin pesukonevärillä, sävyllä Jeans Blue. Tuloksena tuli erilaisia, oikein kivoja sinisen sävyjä, kun alkuperäiset kankaatkin olivat eri värisiä. Keltaisesta pyykeestä tuli odotetusti vihreä, ja säästin sen ihan pyyhkeenä.



Erityisen kaunis tuli vaaleasta pyyhkeestä, jossa oli kirjottuja sahalaitakuvioita, ja laitoinkin sen eteen helmaan, missä se näkyy parhaiten. Myös reunapitsit värjäytyivät hauskasti tummemmiksi kuin itse pyyhekankaat.

Kiinnitykseksi tein vyön, jota ei edes solmita, vaan joka pujotetaan toisen kyljen kohdalla saumassa olevasta reiästä läpi ulkopuolelle ja viedään selkäpuolelta toiselle kyljelle, missä se napitetaan kiinni.

Kaavassa olisi ollut muotolaskoksetkin, mutta ajattelin että ehkä kylpytakki saa sen verran olla väljempi ja jätin ne pois.

Tämä kylpytakki tuli todella tarpeeseen, kun edellinen samalla kaavalla tehty kului aivan puhki kyynärpäistä.







Jämäpalojakin jäi jonkin verran, ja ajattelinpa käyttää niitä hyväksi ja ommella kaupan päälle kylpytakkiin sopivan toilettipussin. Ihan hyvi idea sinänsä, mutta ehkä vähän ohuemmin olisi voinut laittaa sitä vanulevyö toppaukseksi...

Pussukasta tuli niin paksu ja kömpelö, että saattaa jäädä käyttämättä. Ehkä yritän uudestaan joskus myöhemmin. Onneksi kylpytakki onnistui paremmin!







-Aune

Kultamekko ja viime hetken panikki

Tuliseen tunnelmointitanssiin tehtiin asukokonaisuus, jossa on kultaista ja oranssia. Väriyhdistelmä oli mielestäni onnistunut. 

Kultakangasta etsittiin kissojen ja koirien kanssa, ja lopulta löydettiin netistä ihan hyvä mutta aika kallis lycra. Vaikka hinta kirpaisi, sai tästä kauniin asun, jota toivottavasti voi käyttää vielä joskus. 

Oranssi kevyt kangas oli vielä vaikeampi löytää, eikä täydellistä oikein löytynytkään. Ihanteellinen kangas olisi ollut vähän raskaampi ja hyvin laskeutuva, mutta jouduimme tyytymään ohuehkoon sifonkiin. Viimeisellä viikolla enne näytöstä, kun olisi ollut vähän muutakin puuhaa, piti sitten ommella kultaista paljettinauhaa huivin reunaan käsin. Paljettinauha antaa vähän raskaamman tunnun huiville ja tekee siitä helpommin käsiteltävän tanssiessa.





Toinen viime hetkien paniikin aiheuttaja oli mekkoon tarvittavat koristeet. Hyvät niistä tuli ja olen tyytyväinen, mutta kaksi päivää ennen näytöstä ompelin niitä jo aivan silmät ristissä ja hartiat jumissa.

Osa oransseista helmistä on vanhoja varastoja, osa piti ostaa ihan kaupasta, kun en ehtinyt enää siihen hätään kunnolla kirppiksille.

Täytyy sanoa, että kun kaksi viikkoa ennen näytöstä kuulin, että vielä näin paljon onkin käsin ommeltavaa, oli aika lähellä etten luovuttanut tämän tanssin suhteen. Estradiasukin oli vielä kesken, ja tiesin että yhtäkään vapaapäivää ei voi ottaa ennen näytöstä. Seuraavassa näytöksessä pitää pitää huoli, ettei ota liian montaa pukua ommeltavaksi. 

-Aune