sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Metallien hohtoa Andalusiasta

Muutamaan kuukauteen ei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan, kun kymmenen tanssipukua on ollut työn alla. Nyt on taas näytös pidetty, ja voi katsella, millaisia puvuista sitten tuli. 

Tanssina ollut andalusialaistanssi on Mahmoud Redan kehittämä itämaisen tanssin laji, joka on keskiajalla maurien valloittamille alueille sijoittuva kuvitteellinen historiallinen tanssi tai fantasiatanssi. 

Koska andalusialaistanssi on fantasiatanssi, myös pukujen suunnittelussa on paljon vapauksia. Usein puku koostuu housuista ja liivimäisestä yläosasta. Tanssinopettajamme suunnitteli puvut ja minä kaavoitin ja suurimmaksi osaksi myös ompelin. 


















Pukujen valmistuken lähtökohtana oli kassillinen erilaisia ja eri kokoisia kullan, pronssin ja kuparin sävyisiä kiiltäviä ja kimaltavia lycrakankaita. Helmaosa piti suunnitella niin, että se olisi mahdollisimman paljon kellottuva mutta siihen kuluisi mahdollisimman vähän kangasta. Kangasta oli sellainen 1,5-2 metriä per puku, mikä ei ole kovin paljon. Loppujen lopuksi leikkasin helman kahdestatoista kiilamaisesta osasta, ja leikatessa asettelin kappaleet kankaalle hyvin hyvin tarkasti että kangas riittäisi. Kaavojen suunnittelun teki mutkikkaammaksi se, että helmasta piti tulla edestä selkeästi lyhyempi kuin takaa (ns. high-low -helma). Olin kyllä tyytyväinen itseeni, kun sain totta tosiaan kankaat riittämään, vaikka se näytti välillä mahdottomalta. 


Oma pukuni tuli kultaisesta kevyehköstä lycrakankaasta, jossa oli jännä pintakuvio. Tätä kangasta oli kaikista vähiten, ja kaavan palasia piti hartaasti asetella kankaalle, että sai sen riittämään. 
































Tässä yhden puvun helmakappaleet leikattuna. 





Andalusialaistanssissa on paljon käsien nosteluita, mikä aiheuttaa helposti hihallisessa puvussa koko mekon nousemista. Löysin kiinnostavan flamencopukujen ompelua käsittelevän sivun , jossa neuvottiin hihan kaavan muokkaaminen liikkuvaisemmaksi. Perusidea on hyvin looginen: hihan perusasennon kulmaa kasvatettiin lähelle 90°:n kulmaa suhteessa vartaloon madaltamalla pyöriötä reilusti ja leventämällä hihaa aivan kainalosauman läheltä. Lisäksi miehustan kaavasta otettiin hieman pois hihasaumasta olkapään läheltä. Tätä keinoa aion käyttää jatkossakin tanssipukuihin joissa on hihat.





Yläosan koristelua varten tilasin ebayn kautta järkyttävän määrän paljettinauhaa - tarkemmin sanottuna 160 metriä! Väreinä oli kultainen, tumma ruskea ja punaisen ruskea eli samat sävyt kuin pukujen kankaissa. Hiukan jännitti, että tuleeko oikeita värejä ja oikea määrä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Neljä paljettinauhaa punottiin löyhälle letille, jota sitten ommeltiin pukuun.












Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinä muutama tovi vierähti, kun yhteensä neljään mekkoon ompelin paljettinauhat.











Aika hauskasti paljettikoristeilla saatiin aikaan liivimäinen vaikutelma. Myös helman istutussauma jäi  sopivasti piiloon paljettien alle. 




























Housuiksi tuli aika perusmalliset lökä- eli haaremihousut, johon katsoin vinkkiä ihanasta Sparkly Belly -sivustosta. Itse käytin kyllä ihan oikeaa housun kaavaa, enkä valmiita housuja. Tämä on loistava tapa tehdä suorat lökähousut ilman sivusaumaa. Housujen kankaana oli tiheästi pliseerattu kiiltävä polyesterkangas, ja vyötärölle laitoin leveähkön resorin. Housuista tuli niin mukavat, että sopivan kankaan löytyessä voisin tehdä ihan olohousut tällä kaavalla!










Eikä siinä vielä kaikki: hihansuita varten leikkasin sifongista noin 50 cm:n läpimittaiset ympyrät. Ympyröiden reunat sulatin kynttilässä ja kiinnitin ympyrät hihansuihin liehukkeiksi. Ompelu oli helpointa niin, että merkitsin ensin hihansuun paikan epäkeskosti sifonkiin, ja ompelin siihen koneella  kiinni kapean, aika pehmeän kuminauhan. Vasta sitten leikkasin ympyrän sisäpuolen auki. Näin hihansuuhun tuleva reuna ei veny tai purkaannu.










Tässä vielä liikkuvaa kuvaa helmasta. Hyvin kauniisti helma nousee pyörähdyksissä, ja erityisen näyttävästi kun kaikki kymmenen tanssijaa pyörähtävät.










Niin, ja kokonaisuuteen kuului toki myös hattu, mutta se jääköön myöhempään postaukseen.





-Aune

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Patalaput ladonseinästä

Ikeasta saa paljon asioita, ja sieltä saa myös ladonseinän näköistä tukevaa puuvillakangasta. Tästä kankaasta tein kaverille päällysteen tilanjakajaan, ja ylimääräisistä paloista tein patalaput. 






Toisessa patalapussa on ihan koneella ommeltu lato, ja toinen on koottu kolmion mallisita paloista hauskaksi blokiksi. Sisustuslehdissä on joskus otsikoita, joiden mukaan "värejä on käytetty rohkeasti" tms, ja kuvissa on harmaa-valkoista sisätilaa jossa on yksi haalean violetti sohvatyyny tuomassa sitä "väriä". Niinpä laitoin näihinkin väriä tuomaan vihreät ripustuslenkit. Ensimmäisessä, oikeanpuoleisessa patalapussa ripustuslenkin kiinnitykestä tuli vähän ruttana. Toisessa koetin tehdä ripustuslenkin kiinnityksestä siistimmän. Sisällä patalapuissa on kirppikseltä ostetusta kaulaliinasta leikatut palat.


-Aune

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kirjoneulesukat käsin värjätyistä langoista

Veriseitikki, verihelttaseitikki ja omenapuun oksat ovat antaneet lämpimät värit villalangoille, joista  tein kirjoneulesukat. Pohjavärinä on harmaa 7 veljestä. Itse en toki ole värjännyt lankoja, vaan Eila A.

Kuvion suunnittelin itse. Tulipa ihanan lämpimät sukat! Kirjoneuleen tehtävä ei ole ainoastaan olla hienon näköinen, vaan langanjuoksut nurjalla tekevät kirjoneuleesta melkein kaksinverroin paksumman kuin tavallisesta yksivärisestä. Lämmittää nilkkojakin, kun tein sen verran pitkät varret - en kuitenkaan niin pitkiä, että olisi pitänyt ajatella kavennuksia varressa. 








Varpaissa teinkin jännän kavennusratkaisun. Ensin tein tavallisen nauhakavennuksen molemmille puolille, mutta sitten silmukoin loput silmukat, jolloin ei jäänyt varpaita painavaa saumaa tai muuta muhkuraa. Vähän pitää vielä harjoitella silmukointia, nyt tuli vedettyä aika kireälle silmukointilanka. Puikoilla silmukointiin katsoin ohjetta täältä











-Aune

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vihreät lapaset ja koiralle oma tyyny

Syksyllä neuloin siskolleni lämpimät lapaset Viking Alpaca Sport -langasta, joka on alpakkaa, merinovillaa ja nylonia. Neuloin lapaset Ullaneuleen ohjeella nimeltä Neidon kyynel. (En kyllä kertonut siskolle että mallin nimi on niin suruisa...) Pintaneule tuli hyvin esille yksivärisestä langasta. 








Koira aina röhnöttää sohvalla kaikkien tyynyjen päällä, ja säästääkseni "ihmisten tyynyjä" karvoittumiselta ja muutenkin nuhjaantumiselta ompelin Viimalle aivan oman tyynyn, jota saa mynstätä mielin määrin. Pyörylätyynyn toinen puoli ja reuna on villakankaasta (ennen olivat housut) ja toinen puoli kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepuserosta. Villakankaasta leikkasin kuusi sektoria, jotka ompelin ympyräksi. 
















Imuroidessa nykyään huomaa, että muut tyynyt eivät ole niin karvaisia, joten tämä  tyyny ajaa hyvin asiansa! 










Se jääköön tulkinnan varaan, onko tämä  oman tyynyn tekeminen nyt enemmän koiran lellimistä vai ihmisten elämän helpottamista.



-Aune

tiistai 10. tammikuuta 2017

Ompelukoneen suoja

Vaikka en pinkistä kauheasti välitäkään, tämä äidin varastoista löytynyt kangas oli niin sopiva ompelukoneen suojahupuksi, että otin sen käyttöön. Kankaan kohdistuksella sekä vihreillä tereillä ja kanttauksella yritin hieman vähentää pinkin värin vallitsevuutta, ja kyllä se riittävän hyvin onnistuikin. 

Huppu on ommeltu kaksinkertaisesta kankaasta. Hyvin yksinkertainen, mutta höystin sitä yksityiskohdilla. Saksille tein taskun, kun ne tuppaavat muuten lojumaan missä sattuu. Myös kantokahvalle jätin aukon, joka ei nyt näy kuvissa. Tereet tuovat värin lisäksi ryhtiä hupulle. Nyt ei kone pölyynny ja on myös sievemmän näköinen. 




Innostuin myös koristelemaan helmillä, paljeteilla ja napeilla. Sovitusnukke sai kultaa siemenhelmistä ja lintusakset hopeaa putkihelmistä... 






Vihreän ompelukoneen olisin halunnut vielä hieman keskemmälle, mutta kangasta oli niin niukasti ettei se onnistunut. Nyt se jää vähän saksien taakse. En antanut sen haitata, vaan annoin ompelukoneellekin vähän kimallusta lisäämällä helmi- ja paljettirivit. 









Pinkkiin ompelukoriin ompelin muutaman yksittäisen paljetin ja helmen, mutta sitten jätin koristelun siihen. Ajattelin, että koristelua voi myös jatkaa sopivien ideoiden ja helmi-paljetti-vajeen iskiessä. 







-Aune


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kevään vihreä tanssipuku.

Tämän vuoden kevätnäytökseen tein (vain) yhden puvun: pitkän, hulmuhelmaisen kirkkaanvihreän lycramekon, jonka koristeluksi tuli helmiäisvalkoisia helmikukkia. Yhdistelmä on yllättävä mutta mielestäni aika mukava, kun vaaleat helmet rauhoittavat ja raikastavat muuten aika voimakasta pohjaväriä.









Kirjailu söi aika paljon valkoisia helmiä ja paljetteja. Paljetit ostin uutena, ja helmet sain vahnoista varastoista sekä kirppikseltä. Isoja reunahelmiä sain Glitterin oikein massiivisesta tarjouskaulakorusta (5e) ja lisäksi kirppikseltä löytyneestä helmilaukusta (oisko ollut 2e).











Tällaisia applikoitavia helmi/paljettikoristeita en ole vielä kovin paljon tehnyt, ja nyt kokeilin tällaista toteutusta. Sain helmiäishohtoista lycratrikoota jämäpaloina ja ajattelin hyödyntää sitä. Jos nimittäin pohjakangas on kiiltävää ja oikean väristä, sitä ei tarvitse peittää millilleen paljeteilla ja helmillä. Jätinkin ihan reilusti pohjakangasta näkyville monessa kukassa. Käytin kirjontakehystä ja kiinnitin lycran taustalle ohutta huopaa tuomaan ryhtiä. Näin tuli aika paksuja kukkia, mutta mielestäni se tuo kivaa kolmiuotteisuutta lopputulokseen. 





Sitten vain helmeä helmen viereen ja paljettia paljetin viereen. 













Kukkien lomaan ompein yksittäisistä helmistä kiehkuroita tuomaan keveyttä kokonaisuuteen. Kaiken ompelun toteutin näkymättömällä nailonlangalla. Siitä olen lukenut sellaisia huonojakin kokemuksia, että se ei ole kestävää tällaisissa helmikirjailuissa.  Toistaiseksi ei ole yhtään paljettia tai helmeä pudonnut. Se selviää ajan myötä, miten lanka loppujen lopuksi kestää.











Puku ei vaadi oikeastaan koruja ollenkaan, koska pääntie on halterneck-mallinen ja käsissä on irtohihat. Helma on kauniisti kellottuva. 










Itrohihat koristelin simppelisti helmirivillä. Yksityiskohtana tein sormikiinnityksenkin ohuesta kumilangasta ja pienistä helmistä. Sekin on kestänyt ainakin yhden näytöksen, vaikka vähän epäilytti! 














Mekko on nyt kuivumassa pyykkitelineellä, koska se piti pestä kuvien ottamisen jäljiltä. Lycrakangas on sellaista, että jos se kastuu osittain, esimerkiksi vaikka sateen jälkeen märällä ruohikolla, siihen tulee kuivuessa rumat rannut kastuneen alueen reunoille. Piti sitten pestä koko mekko. Ei kannata kuvata pukuja märällä nurtsilla!






-Aune



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Retkialustoja ihmisille ja koirille.

Tuliaisiksi ihmisille, joilla on kotona eläimiä kanoista possuihin, ompelin maatila-aiheisesta kankaasta istuinaluset. Kangas on tosi vanha - ehkä vanhempi kuin minä. Ennen sitä osattiin tehdä kestävää puuvillakangasta! 

Iloiseen retromaatilaidylliin yhdistinkin yllättäen maastokuosia, joka teki kokonaisuudesta vähän rouheamman. 







Alustat on kokonaan kierrätysmateriaaleista: alapuoli ulkoilutakista (kirppis), maastokangas shortseista (kirppis), sisäosa leikattu vanhasta makuualustasta ja vetoketjut otettu talteen jostain aiemmista kierrätyshankkeista. Vetoketjujen ansiosta sisäosan saa pois ja päälliset pestyä. 












Kierrätystarvikkeista tein myös Viimalle retkialustan. Edellisellä retkellä Viimalle ei ollut omaa alustaa mukana, ja se päätti oma-aloitteisesti tehtä sellaisen itse - minun fleecetakistani. Nyt tein sitten oikein kunnollisen alustan: alapuoli kirkkaanvihreästä ulkoilutakista, sisäpuoli samasta makuualustasta kuin istuinalustat ja yläpuoli fleeceliivistä. 


Alusta pääsi heti koekäyttöön juhannusretkellä. 









Ulkoilutakeista jää aina kaikenlaisia kuminauhoja ja nyörejä tähteeksi. Ompelin kuminauhanpätkästä lenkin alustan reunaan, jolloin sen saa helposti rullalle ja rinkan kyytiin. 




Rinkasta ei tullut otettua kuvaa, joten tässä poseerauskuva terassilta retken jälkeen. 










-Aune