maanantai 18. kesäkuuta 2018

Pajunkissanpentuja.

Keväällä valmistui ristipistotyö, jonka aihe on yhtä aikaa maailma söpöin ja todella absurdi. Tämä on ilmeisesti peräisin jostain kirjan kuvituksesta, josta joku on tehnyt hienon ristipistomallin. 

Pohjakankaana on luonnonväreillä käsin värjätty aidakangas, jota tilasin Kirjokas -askartelukaupasta.  Vitivalkoiset kissat erottuvat paremmin, kun pohjakangas ei ole valkoinen. Työ meni lahjaksi ja sai myös kehykset ympärilleen.






Lahjaksi meni viime jouluna myös virkattu Haisuli. Lankana oli tummanruskea akryylilanka ja musta karvalanka. Muistaakseni aattoaamuna vielä virkattiin talkoilla käsiä ja jalkoja. 



  


 Tässä vielä kaksi haisulia:




-Aune

tiistai 19. joulukuuta 2017

Teemapalloja kuuseen

Viime joulun joulupaketit lapsiperheelle sisälsivät lasten kiinnostuksen kohteista inspiraatiota saaneet joulupallot. Harry Potterista tuttu kultasieppi pääsi roikuskelemaan kuuseen, ja Frozenista värimaailmansa saanut elegantti helmikoristeinen pallo viereiselle oksalle. 


Sieppiä varten kokeilin eri tapoja siipien toteutukseen. Toimivimmassa versiossa tein siivet liimaamalla kangasta rautalangan päälle ja purkamalla kankaan reunasta lankoja. Hopeasprayta päälle ja liimalla kiinni palloon. 





Helmistä syntyi päällyste Frozen-henkiseen palloon. 




Tarvikkeet eivät olleet kalliit kumpaankaan palloon. Kirpputorilta itse pallot ja omista varastoista loput. 



-Aune



perjantai 20. lokakuuta 2017

Ristipistelyä

Kesällä kunnostauduin ristipistoissa, ja tulipa nuoruus mieleen! 

Ensinnäkin mummilta perityssä käsilaukussa oli tahra, joka ei lähtenyt pois. Ensin ajattelin peittää sen laakapistokirjonnalla - ristipistot kun ovat niin kovin rajoittuneita mukamas. Mutta laukun kangas on juuri sopivan karkeaa palttinakudoksista puuvillaa, että se suorastaan vaati nimenomaan ristipistoja. Kuvaksi valikoitui mököttävä Grumpy Cat (joka muuten on saanut oman näköisversion Madame Tussaud'siin. )











Maailmanlaajuisesta tietoverkosta löydetyssä mallissa oli vielä teksti "I hate balloons!". Toisessa versiossa kissa taas urputti, että " So now I'm a cross stitch. I hate cross stitch!". Päätin kuitenkin antaa kuvan urputtaa puolestaan. 






Eikä siinä vielä kaikki: toissa kesänä tarvikepakettina ostettu ja aloitettu "Fishy on a Dishy" tuli myös valmiiksi. Tarvikepaketit ovat toki käteviä, mutta sitten kun osa langoista katoaa ja pitää lähteä ostamaan tilalle kokonaiset niput, homma viivästyy. Valmista kuitenkin tuli. Pakkauksessa oli mukana pahvikehys, mutta kala on niin pieni ja sievä, että saatanpa laitattaa sen ihan oikeisiin kehyksiin jossain vaiheessa. 







Ensimmäinen ristipistotyöni (olisinko ollut jotain 12?) oli tällainen vaatimaton kukkakori. Joku voisi sanoa, että on minulle tyypillistä aloittaa jonkin uuden asian opettelu mieluummin vaikeasta päästä. Kukkakori tuli liian alas, joten lisäsinpä ilmatilaan pörriäisiä! 





-Aune


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Metallien hohtoa Andalusiasta

Muutamaan kuukauteen ei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan, kun kymmenen tanssipukua on ollut työn alla. Nyt on taas näytös pidetty, ja voi katsella, millaisia puvuista sitten tuli. 

Tanssina ollut andalusialaistanssi on Mahmoud Redan kehittämä itämaisen tanssin laji, joka on keskiajalla maurien valloittamille alueille sijoittuva kuvitteellinen historiallinen tanssi tai fantasiatanssi. 

Koska andalusialaistanssi on fantasiatanssi, myös pukujen suunnittelussa on paljon vapauksia. Usein puku koostuu housuista ja liivimäisestä yläosasta. Tanssinopettajamme suunnitteli puvut ja minä kaavoitin ja suurimmaksi osaksi myös ompelin. 


















Pukujen valmistuken lähtökohtana oli kassillinen erilaisia ja eri kokoisia kullan, pronssin ja kuparin sävyisiä kiiltäviä ja kimaltavia lycrakankaita. Helmaosa piti suunnitella niin, että se olisi mahdollisimman paljon kellottuva mutta siihen kuluisi mahdollisimman vähän kangasta. Kangasta oli sellainen 1,5-2 metriä per puku, mikä ei ole kovin paljon. Loppujen lopuksi leikkasin helman kahdestatoista kiilamaisesta osasta, ja leikatessa asettelin kappaleet kankaalle hyvin hyvin tarkasti että kangas riittäisi. Kaavojen suunnittelun teki mutkikkaammaksi se, että helmasta piti tulla edestä selkeästi lyhyempi kuin takaa (ns. high-low -helma). Olin kyllä tyytyväinen itseeni, kun sain totta tosiaan kankaat riittämään, vaikka se näytti välillä mahdottomalta. 


Oma pukuni tuli kultaisesta kevyehköstä lycrakankaasta, jossa oli jännä pintakuvio. Tätä kangasta oli kaikista vähiten, ja kaavan palasia piti hartaasti asetella kankaalle, että sai sen riittämään. 
































Tässä yhden puvun helmakappaleet leikattuna. 





Andalusialaistanssissa on paljon käsien nosteluita, mikä aiheuttaa helposti hihallisessa puvussa koko mekon nousemista. Löysin kiinnostavan flamencopukujen ompelua käsittelevän sivun , jossa neuvottiin hihan kaavan muokkaaminen liikkuvaisemmaksi. Perusidea on hyvin looginen: hihan perusasennon kulmaa kasvatettiin lähelle 90°:n kulmaa suhteessa vartaloon madaltamalla pyöriötä reilusti ja leventämällä hihaa aivan kainalosauman läheltä. Lisäksi miehustan kaavasta otettiin hieman pois hihasaumasta olkapään läheltä. Tätä keinoa aion käyttää jatkossakin tanssipukuihin joissa on hihat.





Yläosan koristelua varten tilasin ebayn kautta järkyttävän määrän paljettinauhaa - tarkemmin sanottuna 160 metriä! Väreinä oli kultainen, tumma ruskea ja punaisen ruskea eli samat sävyt kuin pukujen kankaissa. Hiukan jännitti, että tuleeko oikeita värejä ja oikea määrä, mutta huoli osoittautui turhaksi. Neljä paljettinauhaa punottiin löyhälle letille, jota sitten ommeltiin pukuun.












Kuulostaa helpolta, mutta kyllä siinä muutama tovi vierähti, kun yhteensä neljään mekkoon ompelin paljettinauhat.











Aika hauskasti paljettikoristeilla saatiin aikaan liivimäinen vaikutelma. Myös helman istutussauma jäi  sopivasti piiloon paljettien alle. 




























Housuiksi tuli aika perusmalliset lökä- eli haaremihousut, johon katsoin vinkkiä ihanasta Sparkly Belly -sivustosta. Itse käytin kyllä ihan oikeaa housun kaavaa, enkä valmiita housuja. Tämä on loistava tapa tehdä suorat lökähousut ilman sivusaumaa. Housujen kankaana oli tiheästi pliseerattu kiiltävä polyesterkangas, ja vyötärölle laitoin leveähkön resorin. Housuista tuli niin mukavat, että sopivan kankaan löytyessä voisin tehdä ihan olohousut tällä kaavalla!










Eikä siinä vielä kaikki: hihansuita varten leikkasin sifongista noin 50 cm:n läpimittaiset ympyrät. Ympyröiden reunat sulatin kynttilässä ja kiinnitin ympyrät hihansuihin liehukkeiksi. Ompelu oli helpointa niin, että merkitsin ensin hihansuun paikan epäkeskosti sifonkiin, ja ompelin siihen koneella  kiinni kapean, aika pehmeän kuminauhan. Vasta sitten leikkasin ympyrän sisäpuolen auki. Näin hihansuuhun tuleva reuna ei veny tai purkaannu.










Tässä vielä liikkuvaa kuvaa helmasta. Hyvin kauniisti helma nousee pyörähdyksissä, ja erityisen näyttävästi kun kaikki kymmenen tanssijaa pyörähtävät.










Niin, ja kokonaisuuteen kuului toki myös hattu, mutta se jääköön myöhempään postaukseen.





-Aune

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Patalaput ladonseinästä

Ikeasta saa paljon asioita, ja sieltä saa myös ladonseinän näköistä tukevaa puuvillakangasta. Tästä kankaasta tein kaverille päällysteen tilanjakajaan, ja ylimääräisistä paloista tein patalaput. 






Toisessa patalapussa on ihan koneella ommeltu lato, ja toinen on koottu kolmion mallisita paloista hauskaksi blokiksi. Sisustuslehdissä on joskus otsikoita, joiden mukaan "värejä on käytetty rohkeasti" tms, ja kuvissa on harmaa-valkoista sisätilaa jossa on yksi haalean violetti sohvatyyny tuomassa sitä "väriä". Niinpä laitoin näihinkin väriä tuomaan vihreät ripustuslenkit. Ensimmäisessä, oikeanpuoleisessa patalapussa ripustuslenkin kiinnitykestä tuli vähän ruttana. Toisessa koetin tehdä ripustuslenkin kiinnityksestä siistimmän. Sisällä patalapuissa on kirppikseltä ostetusta kaulaliinasta leikatut palat.


-Aune

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kirjoneulesukat käsin värjätyistä langoista

Veriseitikki, verihelttaseitikki ja omenapuun oksat ovat antaneet lämpimät värit villalangoille, joista  tein kirjoneulesukat. Pohjavärinä on harmaa 7 veljestä. Itse en toki ole värjännyt lankoja, vaan Eila A.

Kuvion suunnittelin itse. Tulipa ihanan lämpimät sukat! Kirjoneuleen tehtävä ei ole ainoastaan olla hienon näköinen, vaan langanjuoksut nurjalla tekevät kirjoneuleesta melkein kaksinverroin paksumman kuin tavallisesta yksivärisestä. Lämmittää nilkkojakin, kun tein sen verran pitkät varret - en kuitenkaan niin pitkiä, että olisi pitänyt ajatella kavennuksia varressa. 








Varpaissa teinkin jännän kavennusratkaisun. Ensin tein tavallisen nauhakavennuksen molemmille puolille, mutta sitten silmukoin loput silmukat, jolloin ei jäänyt varpaita painavaa saumaa tai muuta muhkuraa. Vähän pitää vielä harjoitella silmukointia, nyt tuli vedettyä aika kireälle silmukointilanka. Puikoilla silmukointiin katsoin ohjetta täältä











-Aune

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Vihreät lapaset ja koiralle oma tyyny

Syksyllä neuloin siskolleni lämpimät lapaset Viking Alpaca Sport -langasta, joka on alpakkaa, merinovillaa ja nylonia. Neuloin lapaset Ullaneuleen ohjeella nimeltä Neidon kyynel. (En kyllä kertonut siskolle että mallin nimi on niin suruisa...) Pintaneule tuli hyvin esille yksivärisestä langasta. 








Koira aina röhnöttää sohvalla kaikkien tyynyjen päällä, ja säästääkseni "ihmisten tyynyjä" karvoittumiselta ja muutenkin nuhjaantumiselta ompelin Viimalle aivan oman tyynyn, jota saa mynstätä mielin määrin. Pyörylätyynyn toinen puoli ja reuna on villakankaasta (ennen olivat housut) ja toinen puoli kirppikseltä ostetusta palmikkoneulepuserosta. Villakankaasta leikkasin kuusi sektoria, jotka ompelin ympyräksi. 
















Imuroidessa nykyään huomaa, että muut tyynyt eivät ole niin karvaisia, joten tämä  tyyny ajaa hyvin asiansa! 










Se jääköön tulkinnan varaan, onko tämä  oman tyynyn tekeminen nyt enemmän koiran lellimistä vai ihmisten elämän helpottamista.



-Aune