Niin ovelat ovat isotädin neulomat palatossut, että piti selvittää, miten ne oikein syntyvät. Piti laskea montako neliötä on neulottu (kahdeksan) ja pähkäillä millä tavalla ne asettuvat tasoon.
Tällä tavalla. Kuin epämuotoinen tetrispalikka.
Lankoina käytin Eila A:n värjäämiä lankoja. Värit sointuvat yhteen hienosti, ja sininen tuo raikkautta maanläheisten värien rinnalle. Neulominen oli helppoa kuin heinän teko: ainaoikeaa ilman kavennuksia tai lisäyksiä. Kahta sivuneliötä varten poimin silmukat suoraan neuleen reunasta.
Hankalampi vaihe olikin sitten tossun kokoaminen. Kaksiulotteisesta kolmiulotteinen.
Tässä hahmottuu jo kantapäätä, ja seuraavassa kuvassa raidallinen pala kääntyy tossun toiseksi sivuksi.
Vielä taite(i)llaan viimeinen vihreä pala varvasosan pohjaksi ja ommellaan tossu kiinni.
Voisi nämä näinkin jättää, mutta viimeistellymmän näköiset tossuista tekee virkkauskerros yläreunassa.
Eikun mikäs se pitikään olla pääosassa tässä kuvassa...
-Aune
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti