Puku musikantille orkesterikeikkoja varten

Kuluneen syksyn suurin ompelutyö on nyt valmis. Toimeksianto tuli klarinetistilta, joka tarvitsee klassisen musiikin keikoille mustan puvun, joka on juhlava mutta kuitenkin mukava soittaessa. 

Kankaaksi valittiin tukevahko, hiostamaton silkkikangas. Kaavat ovat Yoshiko Tsukiorin kirjasta Ihanat mekot ja tunikat. Helmaa pidennettiin, pääntietä avarrettiin ja selkään lisättiin muotolaskokset, että mekko asettuisi paremmin soittajan istuessa. Hihan kaavaa muutettiin niin, että siinä on nyt vielä alkuperäistäkin enemmän rypytystä pyöriöllä ja hihansuussa.

Suurin ongelma oli kuitenkin edelleen hihan ahtaus soittaessa. Ratkaisu löytyi kuminauhasta. Vähän epäilytti kuminauhan lisääminen silkkiseen iltapukuun, mutta kyseessä on kuitenkin työasu, jossa käyttömukavuus on tärkeää.

Puvun omistaja on tyytyväinen lopputulokseen, samoin minä.


Kuvissa puku on kuljetuksen jäljiltä, joten saumat eivät oikein asetu hyvin. Toivottavasti oikenevat silittämällä.



-Aune

Jouluseimi

Nyt en olekaan laitellut kuvia blogiin, vaikka olen pää kolmantena jalkana tehnyt käsitöitä. Eihän joululahjojen kuvia nyt nettiin voi laittaa etukäteen! Tässä kuitenkin hiukan muita jouluvalmisteluja.


Kokoan aina joulun alla seimiasetelman sekalaisista käsillä olevista esineistä. Tällainen tuli tänä vuonna:

Lyhdyn edessä ovat Maria (punaisessa lakissa) ja Joosef (lumiukkomainen olemus), ja heidän edessään kellii Jeesus-lapsi (maatuska-magneetilla oli sädekehäkin omasta takaa) seimessä. Taustalla tallin asukkaita eli sammakko ja virkattu possu. Oikealla itämaan tietäjät (shakkinappulat) ovat juuri saapuneet: kaksi taimmaista hevosilla ja etummainen tietäjä, no, tietenkin kuplavolkkarilla. Lahjoina asianmukaisesti suitsuketta, kultaa ja mirhamia. Tallin väestä vasemmalle ovat enkelit (yksi vasta laskeutuu Lähivakuutuksen heijastimen muodossa). Enkeleiden jälkeen tietenkin paimenet (pöllö ja pitkänhuiskea Apollo) sekä lauma (dinosaurus ja possu). Aiemminkin blogissa esiintynyt tiffanyaurinko pääsi joulun tähdeksi. 

Palailen taas joulun jälkeen. 

Rauhallista Joulua!

-Aune

Ihme otuksia: alien ja superkoira

Olohuoneen lattialla on litistynyt avaruusolio! 

Ei, kun se onkin Viiman uusi takki!




Ennen suhtauduin vähän kielteisesti koirien vaatteisiin. Mielestäni takkia tarvitsevat koirat olivat jotenkin säälittäviä. "Kyllähän koiran pitää pärjätä omalla turkilla!"

Toisin kävi. Mentiin Viiman kanssa syksyiselle telttaretkelle ja todettiin, että pysähdyttyämme leiriytymispaikalle tyypillä alkoivat hampaat kalista. Ei kun nuotiota sytyttelemään. Ja kotona sitten sanoja syömään ja takkia ompelemaan.

Ohje on Suuresta käsityölehdestä muutaman vuoden takaa. Takki kiinnitetään tarranauhalla selän päälle ja on helppo pukea vilkkaankin koiran päälle (ei sillä että Viima olisi mitenkään vilkas...) Vuoriksi ostin kirppikseltä vaaleansinisen fleecepeiton ja päällikerroksen tein ulkoilukankaasta. Pelkkä vaaleansininen näytti jotenkin ankean sairaalakolttumaiselta, joten lisäsin tummansinistä fleeceä kaulukseksi ja heijastintähdet takaosaan. Tähtiä reunustaa sama tummansininen fleece. Nyt vaikutelma vastaa enemmän superkoiraa kuin sairaalakolttua. Paljon parempi!

-Aune

Operaatio Peti Spanielille

Sainpas tehtyä Viimalle kunnollisen pedin, vaikka ei se käden käänteessä käynytkään! Aluksi oli vanha vaahtomuovipatja, jonka sain tutuilta ja joka olisi kai muuten mennyt kaatopaikalle. Leikkasin siitä soikion pohjaksi ja pitkulaisen palan reunaksi. Tässä vaiheessa ei ollut vielä aavistustakaan siitä, miten ihmeessa saisin nuo osat kiinnitettyä toisiinsa.

Viima tarkkaili jokaista työvaihetta ja testasi joka välissä että onhan tarpeeksi pehmeä.




Seuraavaksi ompelin päällysteet vanhasta pussilakanasta. Ajattelin, että osathan on sitten helppoa ommella yhteen kun niissä on kangas päällä. No, vanha pussilakana oli poistettu käytöstä siksi kun se alkoi jo repeillä haperuuttaan. Niinpä se repeili myös, kun yritin ommella sitä. Ompelu superlonin läpi ei myöskään ollut oikein hyvä idea.

Löysytin sitten hieman kukkaronnyörejä ja ostin kirpputorilta palan oikein paksua puuvillakangasta. Taisi maksaa 1,50 e.

Sitten alkoikin ompelu sujua jo paljon paremmin, ja peti alkoin jo näyttää lupaavalta.

Koiranpedissä, jossa ei ole irrotettavaa päällistä, ei ole kuitenkaan mitään järkeä, joten törsäsin toistamiseen: kaksi miesten neuletta, 50 senttiä/kappale.

Toisesta paidasta tuli pohjakappaleeseen päällinen ja toinen riitti juuri sopivasti reunakappaleeseen.  Saan nähdä, milloin ompelen vetoketjun tai tarranauhan, joille jätin aukon alas taakse.

Kaikesta päätellen peti on mieleinen. 

-Aune

P.s. Tulossa on vielä yksi ompelutyö, joka liittyy koiraan. Sitten lupaan, että tulee koiravapaita postauksia.

Kimmeltäviä ikkunakoristeita

Alun perin nämä oli tarkoitettu joulukuuseen, mutta ne päätyivätkin ikkunaan kimaltelemaan matalalta paistavan syysauringon valossa. 

Lähtötilanne oli vanha vispilä sekä siniset ja punaiset helmet. Leikkasin vispilän kierreosan muutamaksi pätkäksi, pujotin niihin helmiä ja taivutin päihin lenkit. 

Keittiön ikkunassa roikkuu tiffanykurssilla kauan kauan sitten tehty aurinko. Keskiosa on röpelöpintaista, keltaista ikkunalasin jämää ja sakarat ruskeaa lasia. (Sakaroihin olisi voinut käyttää myös lasipullosta leikattuja paloja. Esimerkiksi kaljapullosta tai lääkepurkista.) Saumoista tuli näyttävämmät mustiksi patinoituina. 

-Aune

Seitsemän solmiota muuttuivat yhdeksi olkalaukuksi!

Solmioissa on usein hauskoja kuoseja: vinoja raitoja, hienoja ornamentteja tai sarjakuvasankareita. Siksi niiden uusiokäyttö on kiinnostavaa. Ne voivat muuttua esimerkiksi tilkkutyömateriaaliksi tai ruusukkeiksi.

Kirppiksellä solmiot maksoivat 50 senttiä kappale, mutta kysymällä sain kymmenen solmiota 3 eurolla. Kannattaa siis tinkiä! (Sarjakuvasankareita ei ollut nyt tarjolla. Okei, oli siellä South Park -aiheinen kravatti, mutta se ei oikein miellyttänyt.)

En halunnut jostain syystä silpoa solmioita, ja sain ajatuksen niiden punomisesta korimaiseksi pinnaksi. Lopputuloksena oli tällainen laukku. 

Julkisivu on solmioista punottu pinta. Sen alla, samoin kuin laukun takapuolella, on liituraitakangasta kirppisbleiseristä, jonka vuorikankaasta on myös laukun vuori. Solmioiden kapeista päistä sai oivat hihnat ja huolittelukaitaleen laukun yläreunaan.

Tässä hauska yksityiskohta: Kansallis-Osake-Pankin (kyllä, näin se kirjoitetaan!) logo brodeerattuna solmioon. Onkohan ollut pankinjohtajalla vai ihan vain konttorityöntekijällä... Tietyllä tavalla ajankohtainen joka tapauksessa.

Tässä näkyy vielä laukkua takaa: liituraitakangas ja yläreunan huolittelu. Laukussa ei ole vielä minkäänlaista kiinnitystä. Vetoketjua yritin, mutta ei oikein tullut hyvä. Nepparit voisivat toimia parhaiten. 

-Aune

Ensimmäinen postaus uuteen blogiin: tilkkupeitot vauvalle ja koiralle

Nyt on blogi sitten aloitettu. Ensimmäisenä esiteltynä käsityönä saa nyt olla tämä kummitytölle Ebrelille tehty tilkkupeitto. Peitto on jo matkalla Epulle Lounais-Englantiin, toivottavasti on mieleinen. Minusta ainakin siitä tuli aika hieno! (Ei sitten tarvitse kiinnittää huomiota ryttyihin...)

Peiton suunnittelussa yhdisty kaksi ajatusta: sateenkaaren värit (lapsethan pitävät väreistä) sekä tuollainen "freestyle" -tilkkutyömenetelmä. Ommellaan tilkkuja (leveys vakio, pituus vaihtelee satunnaisesti) pötköiksi ja sitten yhdistetään pötköt vierekkäin. Helppoa! Tässä piti vaan hieman tarkemmin suunnitella sommittelua, kun halusin sateenkaaren värit vähän niin kuin raidoiksi. Ylhäältä vasemmalta: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti.

---

Laitetaan tähän samaan vielä kuva toisesta samalla tekniikalla tehdystä tilkkutyöstä, koiran alustasta.

 Samalla tulee esiteltyä meidän Viima, joka kuvassa on iältään huimat 3 kk. Voi sööttiä ***



-Aune