Kuluneen syksyn suurin ompelutyö on nyt valmis. Toimeksianto tuli klarinetistilta, joka tarvitsee klassisen musiikin keikoille mustan puvun, joka on juhlava mutta kuitenkin mukava soittaessa.
Kankaaksi valittiin tukevahko, hiostamaton silkkikangas. Kaavat ovat Yoshiko Tsukiorin kirjasta Ihanat mekot ja tunikat. Helmaa pidennettiin, pääntietä avarrettiin ja selkään lisättiin muotolaskokset, että mekko asettuisi paremmin soittajan istuessa. Hihan kaavaa muutettiin niin, että siinä on nyt vielä alkuperäistäkin enemmän rypytystä pyöriöllä ja hihansuussa.
Suurin ongelma oli kuitenkin edelleen hihan ahtaus soittaessa. Ratkaisu löytyi kuminauhasta. Vähän epäilytti kuminauhan lisääminen silkkiseen iltapukuun, mutta kyseessä on kuitenkin työasu, jossa käyttömukavuus on tärkeää.
Puvun omistaja on tyytyväinen lopputulokseen, samoin minä.
Kuvissa puku on kuljetuksen jäljiltä, joten saumat eivät oikein asetu hyvin. Toivottavasti oikenevat silittämällä.
-Aune
Puvusta tuli oikein hieno, sen malli on kaunis :) (itellä on tuo sama kirja niin enpä silti ois arvannu että kaava on alunperin siitä!) Nyt pääsen miekin kommentoimaan...
VastaaPoistaHei! Hih, hauskaa että kommentoit! Puvun malli on tuossa kirjassa sivulla 28. Muutokset on helppo nähdä: kaula-aukon suurentaminen, hihat vähän erilaiset mutta kuitenkin saman tyyliset puhvihihat.
PoistaHidas kommentoija täällä ihailee pukua! Olen kyllä nähnyt sen jo livenäkin, ja se on todella kaunis ja varmasti käytännöllinenkin. Hienoa työtä olet tehnyt ja taitavasti muunnellut valmista kaavaa tämän tarkoituksen mukaiseksi.
VastaaPoista