Estradiasun suunnittelua ja ompelua, Osa 1.

Estradiasu on pitkä projekti, mutta jos se onnistuu (ja miksei onnistuisi?) se kyllä kannattaa. Valmiit asut ovat hyvin kalliita, hyvästä saa pulittaa useamman satasen. Toisaalta vaikka ostaisi valmiin, se ei välttämättä istu varsinkaan topin osalta, ja sitä voi joutua muokkaamaan paljonkin. Itse tekemällä saa (toivottavasti) juuri sopivan, ja juuri sellaisen josta tykkää ja joka sopii omalle vartalolle. Ihaninta on tanssia asussa, joka tuntuu oikeasti omalta!



Suomeksi ei meinaa löytää ohjeita tai juttuja estradiasun tekemisestä, mutta englanniksi löysin monta tosi hyvää blogia ja ohjesivustoa. Esimerkiksi Nadya, Shushanna, Naima ja Sparkly Belly ovat olleet hyödyksi.


Värin sain valita itse, koska kaikilla tanssijoilla on kuitenkin eri väriset, ja estradiasua ei noin vain tehdä uutta joka esitykseen. Vihreä olisi ollut turvallinen valinta, koska käytän paljon vihreää ja viihdyn vihreässä. Jotenkin kuitenkin tykästyin ajatukseen violetista puvusta. Violetti tuntuu jotenkin näyttävämmältä väriltä. Ja mielessä oli nimenomaan sellainen syvä, vähän viileä violetti (ei kuitenkaan missään nimessä yhtään pastelli -yäk!), jota yhdistän hopeaan.


Pyrin toteuttamaan asun niin, että voin käyttää mahdollisimman paljon kierrätettyä materiaalia. Vyö ja toppi käytännössä peitetään kokonaan paljeteilla ja helmillä, joten niitä kuluu tosi paljon. Kiertelen kirpputoreja ja kaivelen omia koruaskartelulaatikoitani etsien kaikenlaista violettia ja hopeista.


Hame


Hamekangastakin jonkun verran katselin kirpputoreilta, mutta kun mikään ei oikein liipannut edes läheltä, päätin ostaa kankaan uutena. Hameeseen tilasin Kangaskapinasta violettia Georgette-kangasta, joka on kuin paksuhkoa sifonkia. Hame voisi olla ohuempaakin, mutta en halunnut liian läpinäkyvää. Paksummasta riittää yksi kerros, kun ohuesta sifongista pitäisi melkein tehdä kaksikerroksinen.

Netistä kun tilaa, on aina pieni jännitys, koska joskus kuva voi vääristää värisävyjä. Tämä kangas onneksi on juuri sellainen ihana viileä violetti, joka on ollut mielessä. Kankaaseen meni postikuluineen n. 30 euroa.

Hameen voisi tehdä joko suorana tai kellona. Helman on kummassakin tapauksessa hyvä olla melko runsas, ja ajattelin että kello toimii paremmin tällaisessa vähän paksummassa kankaassa.

Hameen pituutta sovittaessani tein kardinaalimokan, ja leikkasin vähän liikaa. Voi että kun potutti. Hame voisi kyllä olla myös sellainen nilkkapituinen, mutta koska olen itse melko lyhyt (158 cm), on parempi että hame on pitkä. Onneksi kangasta riitti, ja ompelin hätäratkaisuna vyötärölle 10 cm leveän kaarrokkeen, johon tein kujan kuminauhalle. Hame pelastettu. Ja jatkossa olen varovaisempi.

Koska kangas kuultaa vain vähän läpi, jätän siihen halkion toisen jalan kohdalle.



-Aune

Tanssikankaita ja pääsiäispuuhaa

Tanssipukuja. Siinä lyhyesti viime kuukausien käsityöt (ja myös tulevien kuukausien). 

Erilaisia kimaltavia lycrakankaita, joiden kanssa olen pikkuhiljaa tullut sinuiksi. Ompelukonekin piti huoltaa välissä, kun se tuntui olevan isojen hameiden jälkeen täynnä pölyä ja likaa. Nyt se pelittääkin paremmin. 

Ongelmiakin on ollut: kaksoisneulan kanssa ompelu sujuu joskus erittäin hyvin, joskus taas ompeleiden väliin jää mutru vaikka mitä tekisi. En ole löytänyt ompelukoneestani keinoa, jolla alalangan kireyttä voisi säätää. Sellaista niksiä kokeilin, että laitoin kankaan nurjalle puolelle suikaleen talouspaperia ja ompelin sen läpi. Se toimi kyllä, ja ompeleesta tuli paljon tasaisempi, mutta talouspaperia on vähän hankala repiä pois niin ettei ohut kangas kärsi. 

Olohuoneen lattia on ajoittain leikkuukäytössä. Tässä on punaisen pallokuvioisen lycrakankaan vuoro, ja tein nämä housut ilman sivusaumoja. Leikkasin lahkeet yhtenä palana niin, että asettelin kaavat kuvan mukaisesti kankaalle ja mittailin sopivan lahkeen leveyden. Kangas ei ole suosikkini, mutta pikku hiljaa alan tähänkin tottua.

Pääsiäsjuttuja olen tehnyt sen verran, että pyöräytin pajunoksista pienen, siron kranssin ulko-oveen. Kransseissa tykkään yksinkertaisista ja pelkistetyistä, ja tässäkin on vain vihreään paperinaruun pujoteltuja keltaisia lasihelmiä koristeena. 

Viime pääsiäisen aikaan kokeilin jotain vähän kunnianhimoisempaa: etikalla syövyttämällä koristeltuja munankuoria. Menetelmä on tosi mielenkiintoinen, ja siitä voi lukea esimerkiksi täältä. Englanniksi löytyy vaikka kuinka paljon toinen toistaan hienompia pitsisiä munankuoria, kun kirjoittaa hakukoneeseen esimerkiksi etching eggshells.  

Menetelmä on myös tosi vaikea: munankuori hajosi aina jossain vaiheessa. Ehkä joskus kokeilen ruskeilla munilla siten, että en syövytä kuorta läpi asti. Silloin kuori ei ehkä rikkoonnu niin herkästi...

Hyvää pääsiäistä!


-Aune

Treenikassi ja tanssipukuja

Elokuussa olen mukana Niilin Neito ry:n järjestämässä itämaisen tanssin näytöksessä. Pukujen ompelu on täydessä vauhdissa, mutta valmiita pukuja en paljastakaan ennen näytöstä! 

Uuden treenikassin voin kyllä paljastaa. Ostin viime syksynä pienestä tilkkukangaspuodista muutaman kivan tilkkukankaan, ja nyt tuli mieleeni, että tämä yksi niistä on kuosiltaan juuri sopiva itämaisen tanssin treenikassiksi! 

Sivussa on tasku kännykälle. Piilotin taskun reunat kantohihnojen alle. Taskun yläreunaan löytyi pätkä ruskeaa satiininauhaa - että on jotain kiiltävää, kun sisältönäkin on paljon kiiltävä...

Kassiin mahtuu sopivasti tossut, huivit ja muut tanssivermeet. 

Kimallukset, paljetit ja muut lurexit eivät ole yleensä kuuluneet valikoimaani, mutta kyllä niihinkin näköjään alkaa tottua. Näytösasuissa muutenkin pitää muistaa, että ne eivät olekaan tarkoitettu tavalliseen käyttöön. Jos puku nayttää järkyttävän yliampuvalta, se on todennäköisesti erittäin hyvä näytösasuksi - pukuja ei ole tarkoitus katsella kymmenen sentin vaan kymmenen metrin päästä.



Tässä muutamia kankaita...

...ja vilaus gypsy-tanssin hameesta, jonka treeniversion olenkin esitellyt aiemmin täällä.  Tästä hameesta kirjoitan varmasti vielä myöhemmin lisää, on nimittäin ompelun kannalta melekonen mekko. 

Estradipuku on myös suunnitteilla, mutta ensin pitää tehdä keskeneräiset valmiiksi.


-Aune

Lumihiutaleita!

Syksy on ollut aika hiljaista blogikirjoittelun suhteen, mutta aika vähän on oikeastaan käsitöitäkään ehtinyt tehdä. Jotain pientä kuitenkin. Minulla oli lainassa Caitlin Sainion kirja 100 virkattua lumihiutaletta, ja vaikka en ihan sataa virkannut, niin aika monta kuitenkin. 

Lumihiutaleet päätyivät tärkättyinä kuuseen. 

Samalla sain pikkuisen vähennettyä lankavarastoja, kun käytin loppuun laatikossa olleen vajaan kerän valkoista puuvillalankaa. 

Taivutin ripustuskoukut rautalangasta. Muutama hiutale meni myös joulupaketteihin.

Kaverin Untamo-kissa tuijotti aivan maanisena lumihiutaletta, joka ripustettiin lamppuun. Ainakin se tykkäsi siis joululahjasta!



-Aune

Sinistä osa 2.

Minulla on erittäin hyvä, kirppikseltä ostettu harmaa lippis. Eräs sukulaiseni sovitti hattua ja totesi haluavansa samanlaisen, mutta tummansininsenä. Hänellä on pian merkkipäivä, joten päätin kokeilla, osaisinko ommella saman mallisen lippiksen. 

Kankaaksi etsin mahdollisimman jäykkää kangasta. Farkusta olisi voinut tehdä myös, mutta sitten olisi ehkä tarvinnut jotain ylimääräistä koviketta lippaan. Sopivan palan löysin Löytö-Pala -nimisestä kangaskaupasta.  

Piirsin kaavat omasta lippiksestä, ja melko hyvä siitä tuli. Hivenen liian munanmuotoinen ehkä, mutta toivottavasti lahjan saaja hyväksyy silti. Kun hattu koostuu useasta kiilamaisesta kappaleesta, pienikin muutos kiilan muodossa vaikuttaa koko hatun asettumiseen. 

Myös koko oli vaikea saada kerralla sopivaksi. Vaikka kuinka tarkasti yritin tehdä oman hattuni mukaan, sinisestä hatusta tuli vähän liian iso. Ratkaisin asian tekemällä taakse säätöremmin. Kiinitys on tarranauhalla. Tuollainen laskos tulee tietenkin taakse, jos hatun säätää pienelle, mutta päätin että se ei ole pahan näköinen... 

Kivoiksi yksityiskohdiksi tein vuorin ruudullisesta puuvillakankaasta.....

.....ja eteen koristeeksi vaaleansinisen kimallusnapin.

Saahan sitä nyt vähän blinblingiäkin olla, kun täyttää pyöreitä vuosia!






-Aune

Sinistä osa 1.

Lähtökohtana oli kasa vanhoja pitsejä ja tarve uudelle lampunvarjostimelle makuuhuoneeseen. Mummon tekemä reikäommeltu liina, rikkinäinen nyplätty liina, joitakin pieniä keskeneräisiä ja yksi lakanasta irrotettu, vähän reunoista rispaantunt välipitsi. 

Heitin pitsit pesukoneeseen sinisen väripaketin kanssa (pienimmät pesupussissa), ja lopputulos oli ihanan säväkkä.

Sitten alkoikin varsinainen luova työ. Ensin laitoin kulhon alassuin pöydälle. Sitten sommittelin pitsit nuppineulojen avulla kulhon ympärille.

 Isompaan liinaan leikkasin aukkoa, johon sitten asettelin pienempää pitsiliinaa. 

Meinasin jo tohinoissani sekoittaa sokeriveden tärkkäystä varten. Onneksi kuitenkin mietin sen tarvittavat kaksi sekuntia ja totesin, että ehkä palat kuitenkin kannattaa ommella ensin yhteen. En uskalla luottaa, että palat pysyvät kiinni toisissaan pelkän tärkin avulla. Ehkä sitäkin voi joskus kokeilla.


Jotkut saumat sai paremmin ommeltua koneella kolmiaskelsiksakilla tai suoralla ompeleelle, mutta monet kohdat piti ommella käsin. Tämä oli aika työläs vaihe.



Sitten kun oli palat kiinni toisissaan, kastoin ne tärkkäysliemeen ja asettelin taas kulhon päälle. Tärkkäysliemeen laitoin desin vettä ja desin sokeria, ohje taisi olle täältä.

Seuraavan kerran kun jotain tärkkään, pitää antaa tärkin kuivua kunnolla. Nyt annoin kuivua yön yli, ja pitsi oli edelleen vähän tahmeaa eikä oikein pysynyt ryhdikkäänä. Parin päivän päästä pitsi oli jo paljon koppuraisempaa.






Teinkin sitten rautalangasta renkaan lampunvarjostimen tueksi ja ompelin renkaan muutamasta kohdasta kiinni pitsiin.

Tältä lamppu sitten näytti katossa:

Jotenkin häiritsi tuo pitkulainen energiansäästölamppu, joten piti käydä ostamassa kauniimman mallinen. Monissa lampuissa tuo pitkulanmallinen on vähän hölmön näköinen, jos minulta kysytään, mutta onneksi energiansäästölamppuja saa myös perinteisen hehkulampun mallisina.

Valaisinta on vaikea valokuvata, mutta kyllä siitä tuli kaunis. Aika lailla sellainen kuin ajattelinkin. Tehdessä tuli sellainen olo, että tätä voisi jo sanoa tekstiilitaiteeksi.






-Aune

Viilennysmantteli kesähelteeseen

Joillakin on turkki päällä aina. Nyt kun helteet alkoivat oikein toden teolla, karvaiset ystävämme ovat kovilla. Samalla kaavalla, jolla ompelin aiemmin Viimalle fleecemanttelin, olen tehnyt myös viilennysmanttelin.

Viimaa ei tällä kertaa huvittanut poseerata paremmassa asennossa, joten tämä kuva kelvatkoon. Vanhasta SLL:n norppapyyhkeestä sai oikein hyvän manttelin. Kun manttelin kastelee aivan kylmässä vedessä, niin koira pysyy viileänä. Vesi haihtuu pikku hiljaa froteesta, mikä sitoo energiaa eli käytännössä viilentää. Viimakin on huomannut, että tuuletin tehostaa vaikutusta, kun ilmavirta nappaa vesimolekyylit mukaansa.

Nyt kesällä on paljon aikaa käsitöille, mutta valmista blogattavaa on tullut kummallisen vähän. Olen järjestellyt käsityötarvikkeita, neulonut kesätoppia joka näyttää jopa tulevan valmiiksi vielä tämän kesän aikana, askarrellut kortteja, tehnyt joitain korjausompeluita jne. Mutta kyllä tässä jossain vaiheessa vielä uutta valmistakin tulee!

-Aune