maanantai 21. heinäkuuta 2014

Sinistä osa 1.

Lähtökohtana oli kasa vanhoja pitsejä ja tarve uudelle lampunvarjostimelle makuuhuoneeseen. Mummon tekemä reikäommeltu liina, rikkinäinen nyplätty liina, joitakin pieniä keskeneräisiä ja yksi lakanasta irrotettu, vähän reunoista rispaantunt välipitsi. 








Heitin pitsit pesukoneeseen sinisen väripaketin kanssa (pienimmät pesupussissa), ja lopputulos oli ihanan säväkkä.









Sitten alkoikin varsinainen luova työ. Ensin laitoin kulhon alassuin pöydälle. Sitten sommittelin pitsit nuppineulojen avulla kulhon ympärille.









 Isompaan liinaan leikkasin aukkoa, johon sitten asettelin pienempää pitsiliinaa. 














Meinasin jo tohinoissani sekoittaa sokeriveden tärkkäystä varten. Onneksi kuitenkin mietin sen tarvittavat kaksi sekuntia ja totesin, että ehkä palat kuitenkin kannattaa ommella ensin yhteen. En uskalla luottaa, että palat pysyvät kiinni toisissaan pelkän tärkin avulla. Ehkä sitäkin voi joskus kokeilla.


Jotkut saumat sai paremmin ommeltua koneella kolmiaskelsiksakilla tai suoralla ompeleelle, mutta monet kohdat piti ommella käsin. Tämä oli aika työläs vaihe.



Sitten kun oli palat kiinni toisissaan, kastoin ne tärkkäysliemeen ja asettelin taas kulhon päälle. Tärkkäysliemeen laitoin desin vettä ja desin sokeria, ohje taisi olle täältä.







Seuraavan kerran kun jotain tärkkään, pitää antaa tärkin kuivua kunnolla. Nyt annoin kuivua yön yli, ja pitsi oli edelleen vähän tahmeaa eikä oikein pysynyt ryhdikkäänä. Parin päivän päästä pitsi oli jo paljon koppuraisempaa.






Teinkin sitten rautalangasta renkaan lampunvarjostimen tueksi ja ompelin renkaan muutamasta kohdasta kiinni pitsiin.









Tältä lamppu sitten näytti katossa:








Jotenkin häiritsi tuo pitkulainen energiansäästölamppu, joten piti käydä ostamassa kauniimman mallinen. Monissa lampuissa tuo pitkulanmallinen on vähän hölmön näköinen, jos minulta kysytään, mutta onneksi energiansäästölamppuja saa myös perinteisen hehkulampun mallisina.








Valaisinta on vaikea valokuvata, mutta kyllä siitä tuli kaunis. Aika lailla sellainen kuin ajattelinkin. Tehdessä tuli sellainen olo, että tätä voisi jo sanoa tekstiilitaiteeksi.






-Aune

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti