Näin se tehtiin: Estradiasu

Estradiasun tekeminen itämaiseen tanssiin on pitkäjänteistä ja työlästä mutta erittäin palkitsevaa. Jos ei ole tottunut käsin ompelija, niin tätä tehdessä ainakin harjaantuu. Aiemmin olen laittanut tänne kuvia ja kuulumisia työvaiheista sekä fiilistelykuvia itse valmiista puvusta. Nyt kirjoitan vielä kootusti työvaiheista.



Hame on täyskello ja täyspitkä, paksusta sifongista ommeltu. Siitä kerroin aiemmin täällä.  Hameessa voi olla halkio tai useampia, mutta minä en jättänytkään halkiota hameeseen. Sitä ei ole vielä ehkä niin tottunut esiintymään niin vähissä vaatteissa, että haluaa vähän peittävyyttä :) Hame voisi olla myös ohuemmasta kankaasta ja/tai useampikerroksinen. Toki tähänkin voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen. Kaikista helpoin versio olisi sellainen suora putki, joka on vain kuminauhalla koottu vyötärölle. Kellohame on kuitenkin mielestäni erityisen kaunis liikkuessa. Toki tähän voi myöhemmin tehdä ohuesta kankaasta toisen kerroksen.


Vyön pohja koostuu kahdesta kerroksesta. Alempi kerros on farkkukangasta (kirpputorilta musta farkkuhame 0,2 e) ja päällikerros violetista paitapuserosta (olisiko ollut 50 senttiä). Vyön pohja olisi voinut olla ehkä vieläkin jämäkämpi, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen tuli.




Tässä sovitusta:

Tässä pohja kokonaisena:

Pohjan muodossa on paljon valinnan varaa, ja itse valitsin eteen tuollaisen siron v-mallisen (turkkilaistyylinen - kai) ja taakse pyöreän (egyptiläistyylinen) alareunan korostamaan ei-niin-leveää lantiotani.

Muotolaskoksilla vyön saa istumaan hyvin. Mitä pyöreämpi lantio, sitä syvemmät muotolaskokset tarvitaan.

Huom! Jälkikäteen ajateltuna kannattavampaa voisi olla tehdä vyön pohja kahdessa osassa, etuosa ja takaosa erikseen. Silloin vyötä olisi helpompi myöhemmin tarvittaessa suurentaa tai pienentää.



Yläosan pohja oli lyhyesti sanottuna täydellisesti istuvat mustat rintsikat, jotka päällystin violetilla trikoolla. Päällystäminen kannattaa, vaikka paljetteja tulisi peittävästi, koska jostain väleistä pohjakangas aina vähän pilkistää. Jos löytää suoraan oikean väriset rintsikat, niin niitä ei tietenkään tarvitse päällystää.



Vyön ja yläosan suunnitteluun olisi saanut tuhrattua aikaa loputtomiin. Kuten olen aiemmin jo kirjoittanut, halusin käyttää koristeluun mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Onnistuinkin siinä aika hyvin, kun jaksoin kierrellä kirpputoreja ahkerasti. Huono puoli tässä tietenkin on se, että koristelun materiaalit ovat hyvin sekalaisia, mutta toisaalta olemassaolevat materiaalit sopivasti rajoittavat suunnittelua. Se se vasta vaikeaa mahtaisi olla, että koristelussa olisi täysin rajattomat mahdollisuudet!

Käytännössä suunnittelin ensin vähän yleisilmettä, ja aloin ommella paljetteja kiinni vyöhön ja rintaliiveihin. Tähän piirsin avuksi ääriviivakuvat ylä- ja alaosasta ja monistin niitä itselleni useamman. Niihin oli kätevä luonnostella erilaisia vaihtoehtoja.

Kirppiksillä kierrellessä silmä oppi aika nopeasti etsimään violettia kiiltävää myytävien vaatteiden joukosta. Näistäkin kuvista osa on ollut aiemmin, mutta laitetaan vielä tähänkin.


Helmikoristeinen toppi:

Eurolla bilemekko, jossa isoja strasseja:

Eurolla myös tämä tosi kauniin violetti toppi, jossa runsaasti paljetteja ja helmiä. 

Kahdella eurolla hopeinen leveä paljettivyö, josta riitti kaikkiin hopeisiin isoihin pintoihin paljetteja.

Puolen metrin pätkä sinistä paljettikangasta:

...ja paljon muita vaatteita ja koruja.







...ja toteutus


Luonnostellessa alkoi aika pian tuntua siltä, että nyt pitää vain rohkeasti alkaa ommella niitä paljetteja paikalleen. Ompeluun käytin enimmäkseen läpinäkyvää ompelulankaa. Hyvä oli pitää mielessä, että ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa ja täydellistä tapaa asetella paljetit paikalleen. Suunnitelma eli koko ajan sen mukaan, miltä työ edistyessään alkoi näyttää ja mitä uusia materiaaleja kirpputorit tarjosivat. Esimerkiksi vyö oli lähes valmis, kun löysin aivan täydellisen värisen tumman violetin pajettikirjaillun topin (hinta 1e). Rintaliiveihin sitten laitoin näitä violetteja runsaasti.



Rintaliivien koristelu oli oikeastaan helpompaa kuin vyön, koska liivien muoto ohjaa jonkin verran koristelujen asettelua. Usein oli hyvä aloittaa isojen strassien sommittelusta ja lisätä sitten ympärille helmiä ja paljetteja kehystämään kuviota. Lopuksi sitten piti "vain" täyttää jäljelle jääneet alueet paljeteilla.

Usein asujen koristeluissa on erilaisia "itämaistyylisiä" kiemuroita ja koukeroita. Itse en tällä kertaa halunnut sellaisia, vaan juuri näitä isommista strasseista sommiteltuja kuvioita.

Reunoista sai huolitellun näköiset, kun niihin ompeli viistoon riviin paljetteja ja helmiä kontrastivärillä. 

Hyödyllinen ja kohtalaisen helppo tapa täyttää alueita on ns. sandwich-pistot. Neula kankaan oikealle puolelle, paljetti, pari-kolme helmeä (tai yksi putkihelmi), toinen paljetti, neula kankaasta läpi nurjalle. Kertaa tuhat. 

Aivan viimeiseksi jätin vyön takaosan keskellä olevan alueen, joka on kehystetty pisaran mallisilla strasseilla. Täytin alueen sandwich-pistoilla, ja helmiä laitoinkin kaikkia erilaisia violetteja ja sinisiä. Näin syntyi mukavan elävä pinta. Tällaista en ole nähnyt missään, ja tätä voisi käyttää enemmänkin, vaikka ihan isona taustapintana jossain asussa. Tässä saa ihan tosissaan hyödyntää kaikki loput sekalaiset helmet!

Hapsut

Yläosaan ja vyöhön tuli molempiin helmistä hapsuja. Hapsut olivat lähes viimeinen asia, jonka tein, ja ne olivat yllättävän työläitä. En ehtinytkään tehdä niitä ihan niin paljon kuin olin ajatellut, mutta riittävästi kuitenkin. Teen ehkä niitä joskus lisää, niin on runsaampi look. Kaikessa koristelussa ompelu on liimaa parempi tapa kiinnittää helmiä ja paljetteja ja strasseja, koska liimatut tuppaavat irtoilemaan herkemmin. Vihoviimeisten hapsujen kanssa kuitenkin oli jo vähän kiirus, ja viimeistelin päät pikaliimalla. Näin vältyin langan pujottamiselta koko hapsun matkalta takaisin ylös vaatteeseen päättelyä varten.

Jos teen joskus toisen estradiasun itselleni tai jollekin muulle, ompelen ehkä hapsut ensin kiinni johonkin tukevaan nauhaan ja nauhan sitten kiinni vaatteen reunaan. Näin hapsut voi tarvittaessa irrottaa ja siirtää vaikka muuhun vaatteeseen ilman, että niitä tarvitsisi hajottaa atomeiksi.

Hihakkeet 

Hihakkeet ovat aika pikaisesti toteutetut myös, mutta ihan hauskan kuvion sain niihin silti taiteiltua. Tässä sandwich-pistoja on riveissä, kun en halunnut hihakkeisiin isompaa paljettipintaa. Hihakkeet on tehty violetista lycrasta (kirppispaidasta) ja reunaan sisäpuolelle on ommeltu silikonipintainen kuminauha pitämään ne paikallaan tanssin tiimellyksessä. Näihinkin voisin joskus lisätä vielä hapsuja tai jotain liehukkeita.

-Aune

Pannumyssy pressopannulle

Emme juo itse kahvia, ja koska meillä on myös keittiössä aika vähän pöytätilaa, halusin jokin aika sitten eroon kahvinkeittimestä. Ostin tilalle pressopannun, jolla voi keittää vieraille kahvit.



Pressopannulla tulee kuulemma oikein hyvää kahvia, näin ovat vieraat sanoneet. Itse en pysty arvioimaan, kun se on minusta kuitenkin pahaa...

Kahvina muuten käytän Kaffecentralenin Lauttasaaressa paahdettua Piriste-nimistä kahvia, jota saa Oulusta Kofeiinikomppaniasta. Se jauhetaan ostaessa, ja otan sen pannujauhatuksella, koska se toimii parhaiten tässä pressopannussa. Aikamoista kahvihifistelyä siihen nähden, etten pidä kahvista :)





Uusi juttu tässä koko hommassa on pannumyssy, jonka virkkasin mittojen mukaan juuri tälle pressopannulle sopivaksi. Myssyn teossa täytyy vähän kikkailla, kun tarvitaan reikä kannen tapille ja aukko kaatokahvalle. Kaatonokalle en jättänyt aukkoa, joten myssy pitää aina ottaa pois pannun päältä kun kaataa kahvia.

Kiinnitykseksi ompelin kivat käsin tehdyt keraamiset napit, jotka olen saanut joskus lahjaksi. Nyt niille löytyi sopiva paikka. On muuten mukavaa, kun pitkään säilytellyt napit (tai jokin muu tarvike, kangas tms.), joista tykkää tosi paljon, löytävät juuri sopivan kohteen. Yksivärisessä virkatussa pinnassa nämä pääsevät hyvin oikeuksiinsa, eikä muita koristeita tarvita lainkaan.




Kuvassa muuten näkyy myös pakastimesta otettua sateenkaarikakkua. Leivoin kuusikerroksista sateenkaarikakkua menneen kesän Helsinki Priden piknikille - ja kakku saikin piknikillä ansaitsemaansa huomiota.







-Aune

Gypsy-asu

Gypsy-tanssin hameesta oli määrä tulla kaksinkertainen kello, eli kahdesta täydestä ympyrästä koostuva kellohame. Hame toteutettiin kolmesta osasta niin, että ylin osa muodostui kellohameen tavoin ympyrästä ja kaksi alempaa osaa suorista kaitaleista, jotka ommeltiin rimpsuiksi. 

Kankaan menekki oli hyvin vaikea arvioida. Kukkakangasta oli aivan liian vähän, ja sitä riitti ainoastaan yksinkertaiseen kelloon. Punaista satiinia sen sijaan jäi valtavasti yli, vaikka kuinka koitin laskea kankaan menekkiä tarkkaan. Arvelen syyksi muun muassa sen, että olin laskenut määrän tuplakellolle, ja kun kukkakankaasta tuli vain yksinkertainen kello, ei keltaista ja punaistakaan voinut laittaa ihan niin paljon kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan olisi pitänyt. Kun helman ympärysmitta lähentelee kahtakymmentä metriä, pienetkin heitot kertautuvat kummasti. 

Tavallaan harmittaa, että hame oli niin isotöinen ja ei voinut tehdä kunnon tuplakelloa, mutta sille ei mahda enää mitään. 

Kunnon tuplakellohame nousisi molemmilta sivuilta pään yläpuolelle asti. Tästä kuvasta näkee hyvin, että kukkaosa ei anna enää myöten. (Jos joskus tulee ajankohtaiseksi ja löytyy joku hyvä kangas, kukkakankaan tilalle voi vielä ommella tuplakellon.)

Ompelin näitä hameita kaikkiaan kolme, ja aikaa siinä kyllä vierähti monta monta päivää. Keltaista kangasta rypytin niin, että yhdestä metristä kangaskaitaletta tuli reilu puoli metriä rimpsua. Punaisesta puolestaan tuli yhdestä metristä noin 30 cm rimpsua.  

Tanssin alussa helma koottiin hauskaksi pyrstöksi...

....josta se sitten ensimmäisessä kertosäkeessä avattiin täyteen mittaansa.

Yläosa on simppeli, punaista kiiltävää lycraa. Alareunaan kiinnitetty silikonikuminauha pitää puseron paikoillaan pirueteissa. Terassilla otetuissa kuvissa unohtui näköjään kukkakoriste: mustasta satiinista ompelin vielä rinnukseen ruusun. 

Käsittelin hameet sähköisyyttä vähentävällä suihkeella, koska varsinkin talvipakkasella polyestersatiini on aika hankala käsitellä. 

-Aune