Sinistä osa 2.

Minulla on erittäin hyvä, kirppikseltä ostettu harmaa lippis. Eräs sukulaiseni sovitti hattua ja totesi haluavansa samanlaisen, mutta tummansininsenä. Hänellä on pian merkkipäivä, joten päätin kokeilla, osaisinko ommella saman mallisen lippiksen. 

Kankaaksi etsin mahdollisimman jäykkää kangasta. Farkusta olisi voinut tehdä myös, mutta sitten olisi ehkä tarvinnut jotain ylimääräistä koviketta lippaan. Sopivan palan löysin Löytö-Pala -nimisestä kangaskaupasta.  

Piirsin kaavat omasta lippiksestä, ja melko hyvä siitä tuli. Hivenen liian munanmuotoinen ehkä, mutta toivottavasti lahjan saaja hyväksyy silti. Kun hattu koostuu useasta kiilamaisesta kappaleesta, pienikin muutos kiilan muodossa vaikuttaa koko hatun asettumiseen. 

Myös koko oli vaikea saada kerralla sopivaksi. Vaikka kuinka tarkasti yritin tehdä oman hattuni mukaan, sinisestä hatusta tuli vähän liian iso. Ratkaisin asian tekemällä taakse säätöremmin. Kiinitys on tarranauhalla. Tuollainen laskos tulee tietenkin taakse, jos hatun säätää pienelle, mutta päätin että se ei ole pahan näköinen... 

Kivoiksi yksityiskohdiksi tein vuorin ruudullisesta puuvillakankaasta.....

.....ja eteen koristeeksi vaaleansinisen kimallusnapin.

Saahan sitä nyt vähän blinblingiäkin olla, kun täyttää pyöreitä vuosia!






-Aune

Sinistä osa 1.

Lähtökohtana oli kasa vanhoja pitsejä ja tarve uudelle lampunvarjostimelle makuuhuoneeseen. Mummon tekemä reikäommeltu liina, rikkinäinen nyplätty liina, joitakin pieniä keskeneräisiä ja yksi lakanasta irrotettu, vähän reunoista rispaantunt välipitsi. 

Heitin pitsit pesukoneeseen sinisen väripaketin kanssa (pienimmät pesupussissa), ja lopputulos oli ihanan säväkkä.

Sitten alkoikin varsinainen luova työ. Ensin laitoin kulhon alassuin pöydälle. Sitten sommittelin pitsit nuppineulojen avulla kulhon ympärille.

 Isompaan liinaan leikkasin aukkoa, johon sitten asettelin pienempää pitsiliinaa. 

Meinasin jo tohinoissani sekoittaa sokeriveden tärkkäystä varten. Onneksi kuitenkin mietin sen tarvittavat kaksi sekuntia ja totesin, että ehkä palat kuitenkin kannattaa ommella ensin yhteen. En uskalla luottaa, että palat pysyvät kiinni toisissaan pelkän tärkin avulla. Ehkä sitäkin voi joskus kokeilla.


Jotkut saumat sai paremmin ommeltua koneella kolmiaskelsiksakilla tai suoralla ompeleelle, mutta monet kohdat piti ommella käsin. Tämä oli aika työläs vaihe.



Sitten kun oli palat kiinni toisissaan, kastoin ne tärkkäysliemeen ja asettelin taas kulhon päälle. Tärkkäysliemeen laitoin desin vettä ja desin sokeria, ohje taisi olle täältä.

Seuraavan kerran kun jotain tärkkään, pitää antaa tärkin kuivua kunnolla. Nyt annoin kuivua yön yli, ja pitsi oli edelleen vähän tahmeaa eikä oikein pysynyt ryhdikkäänä. Parin päivän päästä pitsi oli jo paljon koppuraisempaa.






Teinkin sitten rautalangasta renkaan lampunvarjostimen tueksi ja ompelin renkaan muutamasta kohdasta kiinni pitsiin.

Tältä lamppu sitten näytti katossa:

Jotenkin häiritsi tuo pitkulainen energiansäästölamppu, joten piti käydä ostamassa kauniimman mallinen. Monissa lampuissa tuo pitkulanmallinen on vähän hölmön näköinen, jos minulta kysytään, mutta onneksi energiansäästölamppuja saa myös perinteisen hehkulampun mallisina.

Valaisinta on vaikea valokuvata, mutta kyllä siitä tuli kaunis. Aika lailla sellainen kuin ajattelinkin. Tehdessä tuli sellainen olo, että tätä voisi jo sanoa tekstiilitaiteeksi.






-Aune

Viilennysmantteli kesähelteeseen

Joillakin on turkki päällä aina. Nyt kun helteet alkoivat oikein toden teolla, karvaiset ystävämme ovat kovilla. Samalla kaavalla, jolla ompelin aiemmin Viimalle fleecemanttelin, olen tehnyt myös viilennysmanttelin.

Viimaa ei tällä kertaa huvittanut poseerata paremmassa asennossa, joten tämä kuva kelvatkoon. Vanhasta SLL:n norppapyyhkeestä sai oikein hyvän manttelin. Kun manttelin kastelee aivan kylmässä vedessä, niin koira pysyy viileänä. Vesi haihtuu pikku hiljaa froteesta, mikä sitoo energiaa eli käytännössä viilentää. Viimakin on huomannut, että tuuletin tehostaa vaikutusta, kun ilmavirta nappaa vesimolekyylit mukaansa.

Nyt kesällä on paljon aikaa käsitöille, mutta valmista blogattavaa on tullut kummallisen vähän. Olen järjestellyt käsityötarvikkeita, neulonut kesätoppia joka näyttää jopa tulevan valmiiksi vielä tämän kesän aikana, askarrellut kortteja, tehnyt joitain korjausompeluita jne. Mutta kyllä tässä jossain vaiheessa vielä uutta valmistakin tulee!

-Aune